spiikki

Finnish

Etymology

From English speak.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈspiːkːi/, [ˈs̠piːkːi]
• Rhymes: -iːkːi
• Syllabification^(key): spiik‧ki

Noun

spiikki

1. (informal) Synonym of juonto

Declension

Inflection of spiikki (Kotus type 5*A/risti, kk-k gradation)
nominative		spiikki	spiikit
genitive		spiikin	spiikkien
partitive		spiikkiä	spiikkejä
illative		spiikkiin	spiikkeihin
		singular	plural
nominative		spiikki	spiikit
accusative	nom.	spiikki	spiikit
	gen.	spiikin
genitive		spiikin	spiikkien
partitive		spiikkiä	spiikkejä
inessive		spiikissä	spiikeissä
elative		spiikistä	spiikeistä
illative		spiikkiin	spiikkeihin
adessive		spiikillä	spiikeillä
ablative		spiikiltä	spiikeiltä
allative		spiikille	spiikeille
essive		spiikkinä	spiikkeinä
translative		spiikiksi	spiikeiksi
abessive		spiikittä	spiikeittä
instructive		—	spiikein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of spiikki (Kotus type 5*A/risti, kk-k gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative spiikkini spiikkini accusative nom. spiikkini spiikkini gen. spiikkini genitive spiikkini spiikkieni partitive spiikkiäni spiikkejäni inessive spiikissäni spiikeissäni elative spiikistäni spiikeistäni illative spiikkiini spiikkeihini adessive spiikilläni spiikeilläni ablative spiikiltäni spiikeiltäni allative spiikilleni spiikeilleni essive spiikkinäni spiikkeinäni translative spiikikseni spiikeikseni abessive spiikittäni spiikeittäni instructive — — comitative — spiikkeineni second-person singular possessor singular plural nominative spiikkisi spiikkisi accusative nom. spiikkisi spiikkisi gen. spiikkisi genitive spiikkisi spiikkiesi partitive spiikkiäsi spiikkejäsi inessive spiikissäsi spiikeissäsi elative spiikistäsi spiikeistäsi illative spiikkiisi spiikkeihisi adessive spiikilläsi spiikeilläsi ablative spiikiltäsi spiikeiltäsi allative spiikillesi spiikeillesi essive spiikkinäsi spiikkeinäsi translative spiikiksesi spiikeiksesi abessive spiikittäsi spiikeittäsi instructive — — comitative — spiikkeinesi first-person plural possessor singular plural nominative spiikkimme spiikkimme accusative nom. spiikkimme spiikkimme gen. spiikkimme genitive spiikkimme spiikkiemme partitive spiikkiämme spiikkejämme inessive spiikissämme spiikeissämme elative spiikistämme spiikeistämme illative spiikkiimme spiikkeihimme adessive spiikillämme spiikeillämme ablative spiikiltämme spiikeiltämme allative spiikillemme spiikeillemme essive spiikkinämme spiikkeinämme translative spiikiksemme spiikeiksemme abessive spiikittämme spiikeittämme instructive — — comitative — spiikkeinemme second-person plural possessor singular plural nominative spiikkinne spiikkinne accusative nom. spiikkinne spiikkinne gen. spiikkinne genitive spiikkinne spiikkienne partitive spiikkiänne spiikkejänne inessive spiikissänne spiikeissänne elative spiikistänne spiikeistänne illative spiikkiinne spiikkeihinne adessive spiikillänne spiikeillänne ablative spiikiltänne spiikeiltänne allative spiikillenne spiikeillenne essive spiikkinänne spiikkeinänne translative spiikiksenne spiikeiksenne abessive spiikittänne spiikeittänne instructive — — comitative — spiikkeinenne third-person possessor singular plural nominative spiikkinsä spiikkinsä accusative nom. spiikkinsä spiikkinsä gen. spiikkinsä genitive spiikkinsä spiikkiensä partitive spiikkiään spiikkiänsä spiikkejään spiikkejänsä inessive spiikissään spiikissänsä spiikeissään spiikeissänsä elative spiikistään spiikistänsä spiikeistään spiikeistänsä illative spiikkiinsä spiikkeihinsä adessive spiikillään spiikillänsä spiikeillään spiikeillänsä ablative spiikiltään spiikiltänsä spiikeiltään spiikeiltänsä allative spiikilleen spiikillensä spiikeilleen spiikeillensä essive spiikkinään spiikkinänsä spiikkeinään spiikkeinänsä translative spiikikseen spiikiksensä spiikeikseen spiikeiksensä abessive spiikittään spiikittänsä spiikeittään spiikeittänsä instructive — — comitative — spiikkeineen spiikkeinensä