Eila
See also: eila
Finnish
Etymology
Possibly a variant of Norwegian Eili, a rare form of Eli (“Helen”). Popularized by the novel Tuskaa (1907) by Väinö Kataja.
Pronunciation
Proper noun
Eila
- a female given name
- 1907 Väinö Kataja, Tuskaa, Pilot-kustannus Oy (2008), →ISBN, pages 16-17:
- —Eila — jatkoi hän ajatuksiaan. Eila! mikä nimi se lienee? Kai lapinkielinen, ja sievältä se korvissa tuntuu. Kiveliön kävijän tytär...Kuka lieneekin, mutta kaunis on hurja kuin synti...
- 2001 Matti Yrjänä Joensuu, Harjunpää ja kapteeni Karhu, Otava, →ISBN, page 16:
- Nalle alkoi tuntea olevansa Rositan yläpuolella. Hän ajatteli vielä Eilaa. Eila oli tuon naisen oikea nimi. Se oli aivan tavallinen ja väritön nimi. Ihmisen, jolla oli se, täytyi olla pohjimmiltaan samanlainen.
- 1907 Väinö Kataja, Tuskaa, Pilot-kustannus Oy (2008), →ISBN, pages 16-17:
Usage notes
- Popular in Finland from the 1920s to the 1940s.
Declension
Inflection of Eila (Kotus type 9/kala, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | Eila | Eilat | |
genitive | Eilan | Eilojen | |
partitive | Eilaa | Eiloja | |
illative | Eilaan | Eiloihin | |
singular | plural | ||
nominative | Eila | Eilat | |
accusative | nom. | Eila | Eilat |
gen. | Eilan | ||
genitive | Eilan | Eilojen Eilain rare | |
partitive | Eilaa | Eiloja | |
inessive | Eilassa | Eiloissa | |
elative | Eilasta | Eiloista | |
illative | Eilaan | Eiloihin | |
adessive | Eilalla | Eiloilla | |
ablative | Eilalta | Eiloilta | |
allative | Eilalle | Eiloille | |
essive | Eilana | Eiloina | |
translative | Eilaksi | Eiloiksi | |
abessive | Eilatta | Eiloitta | |
instructive | — | Eiloin | |
comitative | See the possessive forms below. |