ankkuroituminen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ankkuroitua +‎ -minen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈɑŋkːuroi̯tuminen/, [ˈɑŋkːuˌro̞i̯t̪uˌmine̞n]
  • Hyphenation: ank‧ku‧roi‧tu‧mi‧nen

Noun[edit]

ankkuroituminen

  1. mooring

Declension[edit]

Inflection of ankkuroituminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ankkuroituminen ankkuroitumiset
genitive ankkuroitumisen ankkuroitumisten
ankkuroitumisien
partitive ankkuroitumista ankkuroitumisia
illative ankkuroitumiseen ankkuroitumisiin
singular plural
nominative ankkuroituminen ankkuroitumiset
accusative nom. ankkuroituminen ankkuroitumiset
gen. ankkuroitumisen
genitive ankkuroitumisen ankkuroitumisten
ankkuroitumisien
partitive ankkuroitumista ankkuroitumisia
inessive ankkuroitumisessa ankkuroitumisissa
elative ankkuroitumisesta ankkuroitumisista
illative ankkuroitumiseen ankkuroitumisiin
adessive ankkuroitumisella ankkuroitumisilla
ablative ankkuroitumiselta ankkuroitumisilta
allative ankkuroitumiselle ankkuroitumisille
essive ankkuroitumisena ankkuroitumisina
translative ankkuroitumiseksi ankkuroitumisiksi
instructive ankkuroitumisin
abessive ankkuroitumisetta ankkuroitumisitta
comitative ankkuroitumisineen

Verb[edit]

ankkuroituminen

  1. Fourth infinitive of ankkuroitua in nominative case.