asiantuntemus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Accusative of asia ‎(matter, topic) + tuntemus ‎(knowledge of sthg).

Noun[edit]

asiantuntemus

  1. expertise (great knowledge in a particular field or hobby).

Declension[edit]

Inflection of asiantuntemus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative asiantuntemus asiantuntemukset
genitive asiantuntemuksen asiantuntemusten
asiantuntemuksien
partitive asiantuntemusta asiantuntemuksia
illative asiantuntemukseen asiantuntemuksiin
singular plural
nominative asiantuntemus asiantuntemukset
accusative nom. asiantuntemus asiantuntemukset
gen. asiantuntemuksen
genitive asiantuntemuksen asiantuntemusten
asiantuntemuksien
partitive asiantuntemusta asiantuntemuksia
inessive asiantuntemuksessa asiantuntemuksissa
elative asiantuntemuksesta asiantuntemuksista
illative asiantuntemukseen asiantuntemuksiin
adessive asiantuntemuksella asiantuntemuksilla
ablative asiantuntemukselta asiantuntemuksilta
allative asiantuntemukselle asiantuntemuksille
essive asiantuntemuksena asiantuntemuksina
translative asiantuntemukseksi asiantuntemuksiksi
instructive asiantuntemuksin
abessive asiantuntemuksetta asiantuntemuksitta
comitative asiantuntemuksineen

Related terms[edit]