hyvätuloinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

hyvä +‎ -tuloinen

Adjective[edit]

hyvätuloinen ‎(comparative hyvätuloisempi, superlative hyvätuloisin)

  1. Having a good income; well-to-do.

Declension[edit]

Inflection of hyvätuloinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative hyvätuloinen hyvätuloiset
genitive hyvätuloisen hyvätuloisten
hyvätuloisien
partitive hyvätuloista hyvätuloisia
illative hyvätuloiseen hyvätuloisiin
singular plural
nominative hyvätuloinen hyvätuloiset
accusative nom.? hyvätuloinen hyvätuloiset
gen. hyvätuloisen
genitive hyvätuloisen hyvätuloisten
hyvätuloisien
partitive hyvätuloista hyvätuloisia
inessive hyvätuloisessa hyvätuloisissa
elative hyvätuloisesta hyvätuloisista
illative hyvätuloiseen hyvätuloisiin
adessive hyvätuloisella hyvätuloisilla
ablative hyvätuloiselta hyvätuloisilta
allative hyvätuloiselleˣ hyvätuloisilleˣ
essive hyvätuloisena hyvätuloisina
translative hyvätuloiseksi hyvätuloisiksi
instructive hyvätuloisin
abessive hyvätuloisetta hyvätuloisitta
comitative hyvätuloisine

See also[edit]