keinokastelu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

keino- (artificial) +‎ kastelu (watering)

Noun[edit]

keinokastelu

  1. irrigation (operation of causing water to flow over lands, for nourishing plants)

Declension[edit]

Inflection of keinokastelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative keinokastelu keinokastelut
genitive keinokastelun keinokastelujen
keinokasteluiden
keinokasteluitten
partitive keinokastelua keinokasteluja
keinokasteluita
illative keinokasteluun keinokasteluihin
singular plural
nominative keinokastelu keinokastelut
accusative nom. keinokastelu keinokastelut
gen. keinokastelun
genitive keinokastelun keinokastelujen
keinokasteluiden
keinokasteluitten
partitive keinokastelua keinokasteluja
keinokasteluita
inessive keinokastelussa keinokasteluissa
elative keinokastelusta keinokasteluista
illative keinokasteluun keinokasteluihin
adessive keinokastelulla keinokasteluilla
ablative keinokastelulta keinokasteluilta
allative keinokastelulle keinokasteluille
essive keinokasteluna keinokasteluina
translative keinokasteluksi keinokasteluiksi
instructive keinokasteluin
abessive keinokastelutta keinokasteluitta
comitative keinokasteluineen
Possessive forms of keinokastelu (type palvelu)
possessor singular plural
1st person keinokasteluni keinokastelumme
2nd person keinokastelusi keinokastelunne
3rd person keinokastelunsa