kemi

See also: Kemi and -kemi

Albanian

Verb

kemi

1. first-person plural present indicative of kam

Bariai

Adjective

kemi

1. good

References

• Steve Gallagher, Peirce Baehr, Bariai Grammar Sketch (2005)

Danish

Etymology

From Ancient Greek χυμεία (khumeía, “art of alloying metals”), influenced by Arabic اَلْكِيمِيَاء (al-kīmiyāʔ).

Noun

kemi c (singular definite kemien, not used in plural form)

1. chemistry (branch of natural sciences)
2. chemistry, rapport, demeanour

Declension

Declension of kemi

common gender	singular
	indefinite	definite
nominative	kemi	kemien
genitive	kemis	kemiens

Derived terms

• biokemi
• kemifabrik
• kemiforsøg
• kemiker
• kemikoncern
• kemilaboratorium
• kemisk
• miljøkemi
• petrokemi

See also

• temperament
• klima

References

• “kemi” in Den Danske Ordbog
• “kemi” in Ordbog over det danske Sprog

Finnish

Etymology

Unknown. Possibly related to dialectal Estonian kemustik (“dry, hilly ground”) (Kuusalu).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkemi/, [ˈk̟e̞mi]
• Rhymes: -emi
• Syllabification^(key): ke‧mi
• Hyphenation^(key): ke‧mi

Noun

kemi (dialectal, Tavastia, Satakunta)

1. dry field; an open area with poor, often thin soil

Declension

Inflection of kemi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		kemi	kemit
genitive		kemin	kemien
partitive		kemiä	kemejä
illative		kemiin	kemeihin
		singular	plural
nominative		kemi	kemit
accusative	nom.	kemi	kemit
	gen.	kemin
genitive		kemin	kemien
partitive		kemiä	kemejä
inessive		kemissä	kemeissä
elative		kemistä	kemeistä
illative		kemiin	kemeihin
adessive		kemillä	kemeillä
ablative		kemiltä	kemeiltä
allative		kemille	kemeille
essive		keminä	kemeinä
translative		kemiksi	kemeiksi
abessive		kemittä	kemeittä
instructive		—	kemein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kemi (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kemini kemini accusative nom. kemini kemini gen. kemini genitive kemini kemieni partitive kemiäni kemejäni inessive kemissäni kemeissäni elative kemistäni kemeistäni illative kemiini kemeihini adessive kemilläni kemeilläni ablative kemiltäni kemeiltäni allative kemilleni kemeilleni essive keminäni kemeinäni translative kemikseni kemeikseni abessive kemittäni kemeittäni instructive — — comitative — kemeineni second-person singular possessor singular plural nominative kemisi kemisi accusative nom. kemisi kemisi gen. kemisi genitive kemisi kemiesi partitive kemiäsi kemejäsi inessive kemissäsi kemeissäsi elative kemistäsi kemeistäsi illative kemiisi kemeihisi adessive kemilläsi kemeilläsi ablative kemiltäsi kemeiltäsi allative kemillesi kemeillesi essive keminäsi kemeinäsi translative kemiksesi kemeiksesi abessive kemittäsi kemeittäsi instructive — — comitative — kemeinesi first-person plural possessor singular plural nominative kemimme kemimme accusative nom. kemimme kemimme gen. kemimme genitive kemimme kemiemme partitive kemiämme kemejämme inessive kemissämme kemeissämme elative kemistämme kemeistämme illative kemiimme kemeihimme adessive kemillämme kemeillämme ablative kemiltämme kemeiltämme allative kemillemme kemeillemme essive keminämme kemeinämme translative kemiksemme kemeiksemme abessive kemittämme kemeittämme instructive — — comitative — kemeinemme second-person plural possessor singular plural nominative keminne keminne accusative nom. keminne keminne gen. keminne genitive keminne kemienne partitive kemiänne kemejänne inessive kemissänne kemeissänne elative kemistänne kemeistänne illative kemiinne kemeihinne adessive kemillänne kemeillänne ablative kemiltänne kemeiltänne allative kemillenne kemeillenne essive keminänne kemeinänne translative kemiksenne kemeiksenne abessive kemittänne kemeittänne instructive — — comitative — kemeinenne third-person possessor singular plural nominative keminsä keminsä accusative nom. keminsä keminsä gen. keminsä genitive keminsä kemiensä partitive kemiään kemiänsä kemejään kemejänsä inessive kemissään kemissänsä kemeissään kemeissänsä elative kemistään kemistänsä kemeistään kemeistänsä illative kemiinsä kemeihinsä adessive kemillään kemillänsä kemeillään kemeillänsä ablative kemiltään kemiltänsä kemeiltään kemeiltänsä allative kemilleen kemillensä kemeilleen kemeillensä essive keminään keminänsä kemeinään kemeinänsä translative kemikseen kemiksensä kemeikseen kemeiksensä abessive kemittään kemittänsä kemeittään kemeittänsä instructive — — comitative — kemeineen kemeinensä

Derived terms

• Kemi (possibly)
• Kemilä
• Kiminki
• Kömi (possibly)

Swedish

Pronunciation

• (Sweden) IPA^(key): /ɕɛˈmiː/

• Audio:

  (file)

• (Finland) IPA^(key): /ˈtɕɛˈmiː/
• Rhymes: -iː

Noun

kemi c

1. (sciences and more generally) chemistry

Declension

Declension of kemi

		nominative	genitive
singular	indefinite	kemi	kemis
	definite	kemin	kemins
plural	indefinite	—	—
	definite	—	—

Related terms

• kemist
• kemisk
• kemikalie

See also

• periodiska systemet (“the period table”)

References

• “kemi”, in Svensk ordbok [Dictionary of Swedish] (in Swedish)
• “kemi”, in Svenska Akademiens ordlista [Wordlist of the Swedish Academy] (in Swedish)
• “kemi”, in Svenska Akademiens ordbok [Dictionary of the Swedish Academy] (in Swedish)