keskeel

Ingrian

Spatial inflection of keskeel

↗︎○	allative	keskelle
○	adessive	keskeel
○↘︎	ablative	keskelt

Etymology

From Proto-Finnic *keski-. Akin to Finnish keskellä.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkeskelːæ/, [ˈke̞s̠ke̞lʲː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkeskeːl/, [ˈke̞ʃke̝ːl]
• Rhymes: -eskelː, -eskeːl
• Hyphenation: kes‧keel

Adverb

keskeel

1. (of location) in between; in the middle
   • 1937, N. S. Popova, translated by A. Kolesova, Arifmetikan oppikirja alkușkoulua vart (I. osa), Leningrad: Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 7:

     Kaks kruggaa yllääl, kaks kruggaa allaal, yks kruga keskeel.

     Two circles above, two circles below, one circle in between.

Preposition

keskeel (+ partitive)

1. (of location) in the middle of
   • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 7:

     j ono i pehmitösmerkkinnä ennen vokalaa, keskeel sannaa, niku nimis: Valja, Manja, Kolja, Katja j.n.e.

     j is also a palatalisation mark before a vowel, in the middle of a word, like in the names: Valja, Manja, Kolja, Katja etc.

Coordinate terms

• yllääl (“above”)
• allaal (“below”)

Related terms

• keski-, keskenää

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 159