kohtaaminen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kohdata +‎ -minen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkohtɑːminen/, [ˈko̞xt̪ɑːˌmine̞n]
  • (file)
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification: koh‧taa‧mi‧nen

Noun[edit]

kohtaaminen

  1. encounter

Declension[edit]

Inflection of kohtaaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kohtaaminen kohtaamiset
genitive kohtaamisen kohtaamisten
kohtaamisien
partitive kohtaamista kohtaamisia
illative kohtaamiseen kohtaamisiin
singular plural
nominative kohtaaminen kohtaamiset
accusative nom. kohtaaminen kohtaamiset
gen. kohtaamisen
genitive kohtaamisen kohtaamisten
kohtaamisien
partitive kohtaamista kohtaamisia
inessive kohtaamisessa kohtaamisissa
elative kohtaamisesta kohtaamisista
illative kohtaamiseen kohtaamisiin
adessive kohtaamisella kohtaamisilla
ablative kohtaamiselta kohtaamisilta
allative kohtaamiselle kohtaamisille
essive kohtaamisena kohtaamisina
translative kohtaamiseksi kohtaamisiksi
instructive kohtaamisin
abessive kohtaamisetta kohtaamisitta
comitative kohtaamisineen
Possessive forms of kohtaaminen (type nainen)
possessor singular plural
1st person kohtaamiseni kohtaamisemme
2nd person kohtaamisesi kohtaamisenne
3rd person kohtaamisensa

Verb[edit]

kohtaaminen

  1. Fourth infinitive of kohdata.