kunnon

Finnish

Noun

kunnon

1. (deprecated template usage) genitive singular of kunto

Adjective

kunnon (indeclinable, attributive)

1. proper, real, true, decent

   Tekee hyvää saada kunnon hampurilainen kaiken sen kasvimössön jälkeen.

   It's good to get a real hamburger after all that veggie stuff.

   Hän on kunnon mies.

   He's a decent man.

   Teen hyvää työtä, mutta haluan siitä myös kunnon korvauksen.

   I do a good job, but I also want a proper remuneration for it.

   kunnon amerikkalainen ― all-American

Usage notes

Can only be used attributively.

Declension

Indeclinable.

Synonyms

• aimo
• kelpo
• tosi

Derived terms

• vanha kunnon

---

Old Saxon

Etymology

From Proto-Germanic *kunnōną, akin to Old English cunnian.

Verb

kunnon

1. to find out, discover.

Conjugation

Conjugation of kunnon (weak class 2)

infinitive	kunnon
indicative	present	past
1st person singular	kunnon	kunnoda
2nd person singular	kunnos	kunnodes
3rd person singular	kunnod	kunnoda
plural	kunniod	kunnodun
subjunctive	present	past
1st person singular	kunno	kunnodi
2nd person singular	kunnos	kunnodis
3rd person singular	kunno	kunnodi
plural	kunnion	kunnodin
imperative	present
singular	kunno
plural	kunniod
participle	present	past
	kunnondi	gikunnod, kunnod