kunto

Finnish

Etymology

kunta +‎ -o or earlier, originally in the sense "order".

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkunto/, [ˈkun̪t̪o̞]
• Rhymes: -unto
• Syllabification^(key): kun‧to

Noun

kunto

1. condition (health status of a medical patient)
2. condition (state of any object, referring to the amount of its wear)
3. fitness (ability to perform a function)
4. shape; form (condition of personal health, especially muscular health)

   Olen mahtavassa kunnossa.

   I'm in a great shape.

5. (often in inessive singular case) order (good arrangement; opposite to chaos)

   Kaikki on nyt kunnossa.

   Everything is in order/straight/all right/OK/fine now.

Declension

Inflection of kunto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
nominative		kunto	kunnot
genitive		kunnon	kuntojen
partitive		kuntoa	kuntoja
illative		kuntoon	kuntoihin
		singular	plural
nominative		kunto	kunnot
accusative	nom.	kunto	kunnot
	gen.	kunnon
genitive		kunnon	kuntojen
partitive		kuntoa	kuntoja
inessive		kunnossa	kunnoissa
elative		kunnosta	kunnoista
illative		kuntoon	kuntoihin
adessive		kunnolla	kunnoilla
ablative		kunnolta	kunnoilta
allative		kunnolle	kunnoille
essive		kuntona	kuntoina
translative		kunnoksi	kunnoiksi
abessive		kunnotta	kunnoitta
instructive		—	kunnoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kunto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kuntoni kuntoni accusative nom. kuntoni kuntoni gen. kuntoni genitive kuntoni kuntojeni partitive kuntoani kuntojani inessive kunnossani kunnoissani elative kunnostani kunnoistani illative kuntooni kuntoihini adessive kunnollani kunnoillani ablative kunnoltani kunnoiltani allative kunnolleni kunnoilleni essive kuntonani kuntoinani translative kunnokseni kunnoikseni abessive kunnottani kunnoittani instructive — — comitative — kuntoineni second-person singular possessor singular plural nominative kuntosi kuntosi accusative nom. kuntosi kuntosi gen. kuntosi genitive kuntosi kuntojesi partitive kuntoasi kuntojasi inessive kunnossasi kunnoissasi elative kunnostasi kunnoistasi illative kuntoosi kuntoihisi adessive kunnollasi kunnoillasi ablative kunnoltasi kunnoiltasi allative kunnollesi kunnoillesi essive kuntonasi kuntoinasi translative kunnoksesi kunnoiksesi abessive kunnottasi kunnoittasi instructive — — comitative — kuntoinesi first-person plural possessor singular plural nominative kuntomme kuntomme accusative nom. kuntomme kuntomme gen. kuntomme genitive kuntomme kuntojemme partitive kuntoamme kuntojamme inessive kunnossamme kunnoissamme elative kunnostamme kunnoistamme illative kuntoomme kuntoihimme adessive kunnollamme kunnoillamme ablative kunnoltamme kunnoiltamme allative kunnollemme kunnoillemme essive kuntonamme kuntoinamme translative kunnoksemme kunnoiksemme abessive kunnottamme kunnoittamme instructive — — comitative — kuntoinemme second-person plural possessor singular plural nominative kuntonne kuntonne accusative nom. kuntonne kuntonne gen. kuntonne genitive kuntonne kuntojenne partitive kuntoanne kuntojanne inessive kunnossanne kunnoissanne elative kunnostanne kunnoistanne illative kuntoonne kuntoihinne adessive kunnollanne kunnoillanne ablative kunnoltanne kunnoiltanne allative kunnollenne kunnoillenne essive kuntonanne kuntoinanne translative kunnoksenne kunnoiksenne abessive kunnottanne kunnoittanne instructive — — comitative — kuntoinenne third-person possessor singular plural nominative kuntonsa kuntonsa accusative nom. kuntonsa kuntonsa gen. kuntonsa genitive kuntonsa kuntojensa partitive kuntoaan kuntoansa kuntojaan kuntojansa inessive kunnossaan kunnossansa kunnoissaan kunnoissansa elative kunnostaan kunnostansa kunnoistaan kunnoistansa illative kuntoonsa kuntoihinsa adessive kunnollaan kunnollansa kunnoillaan kunnoillansa ablative kunnoltaan kunnoltansa kunnoiltaan kunnoiltansa allative kunnolleen kunnollensa kunnoilleen kunnoillensa essive kuntonaan kuntonansa kuntoinaan kuntoinansa translative kunnokseen kunnoksensa kunnoikseen kunnoiksensa abessive kunnottaan kunnottansa kunnoittaan kunnoittansa instructive — — comitative — kuntoineen kuntoinensa

Derived terms

• kunnokas
• kunnollinen
• kunnostaa
• kunnoton
• kuntio
• kuntoilla
• -kuntoinen
• kuntouttaa
• kuntoutua

 

compounds

• ajokunto
• ajokuntoinen
• alakunto
• alakuntoinen
• ampumakunto
• asekuntoinen
• edustuskunto
• epäkunto
• hirmukunto
• huippukunto
• juhlakunto
• julkaisukunto
• kansalaiskunto
• kasvukunto
• keskenkuntoinen
• kovakuntoinen
• kunnonvalvonta
• kuntoarvio
• kuntoarvioija
• kuntoarviointi
• kuntodoping
• kuntoharjoittelu
• kuntoharjoitus
• kuntohoitaja
• kuntojumppa
• kuntojuoma
• kuntokartoitus
• kuntokeskus
• kuntokoulu
• kuntokuuri
• kuntokävely
• kuntokäyrä
• kuntolaite
• kuntolatu
• kuntolenkki
• kuntoliikunta
• kuntonyrkkeily
• kuntoonlaitto
• kuntoonpano
• kuntopallo
• kuntopiiri
• kuntopolku
• kuntoporras
• kuntopyörä
• kuntopyöräily
• kuntopöytä
• kuntorata
• kuntorekki
• kuntosali
• kuntosarja
• kuntosuunnistus
• kuntotarkastaja
• kuntotarkastus
• kuntotesti
• kuntotutkimus
• kuntourheilija
• kuntourheilu
• kuntovoimistelu
• käyttökunto
• laskukunto
• lihaskunto
• liikennekuntoinen
• loistokunto
• matkakunto
• mieskunto
• mieskuntoinen
• nousukunto
• painokunto
• paraatikunto
• peruskunto
• pohjakunto
• priimakunto
• puolikuntoinen
• puolustuskunto
• purjehduskunto
• rantakunto
• rapakunto
• sairaalakunto
• teräkunto
• teuraskunto
• tiptopkuntoon
• toimintakunto
• tuloskunto
• työkunto
• täysikuntoinen
• vajaakuntoinen
• vieraskuntoon
• yleiskunto
• ylikunto
• ylikuntoinen

 

Related terms

• kuntoilu
• olla kunnossa
• olla kunnolla (“to behave”)

Further reading

• “kunto”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• kontu, notku, tukon