kunnollinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kunto +‎ -llinen

Adjective[edit]

kunnollinen (comparative kunnollisempi, superlative kunnollisin)

  1. proper
  2. reasonable
  3. decent

Declension[edit]

Inflection of kunnollinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kunnollinen kunnolliset
genitive kunnollisen kunnollisten
kunnollisien
partitive kunnollista kunnollisia
illative kunnolliseen kunnollisiin
singular plural
nominative kunnollinen kunnolliset
accusative nom. kunnollinen kunnolliset
gen. kunnollisen
genitive kunnollisen kunnollisten
kunnollisien
partitive kunnollista kunnollisia
inessive kunnollisessa kunnollisissa
elative kunnollisesta kunnollisista
illative kunnolliseen kunnollisiin
adessive kunnollisella kunnollisilla
ablative kunnolliselta kunnollisilta
allative kunnolliselle kunnollisille
essive kunnollisena kunnollisina
translative kunnolliseksi kunnollisiksi
instructive kunnollisin
abessive kunnollisetta kunnollisitta
comitative kunnollisine
Possessive forms of kunnollinen (type nainen)
possessor singular plural
1st person kunnolliseni kunnollisemme
2nd person kunnollisesi kunnollisenne
3rd person kunnollisensa
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.