kunnollinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kunto +‎ -llinen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkunːolːinen/, [ˈkunːo̞lˌline̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): kun‧nol‧li‧nen

Adjective[edit]

kunnollinen (comparative kunnollisempi, superlative kunnollisin)

  1. decent, good enough
    Synonym: see kunnon
  2. decent, well-behaved
    Synonym: arvokas

Declension[edit]

Inflection of kunnollinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kunnollinen kunnolliset
genitive kunnollisen kunnollisten
kunnollisien
partitive kunnollista kunnollisia
illative kunnolliseen kunnollisiin
singular plural
nominative kunnollinen kunnolliset
accusative nom. kunnollinen kunnolliset
gen. kunnollisen
genitive kunnollisen kunnollisten
kunnollisien
partitive kunnollista kunnollisia
inessive kunnollisessa kunnollisissa
elative kunnollisesta kunnollisista
illative kunnolliseen kunnollisiin
adessive kunnollisella kunnollisilla
ablative kunnolliselta kunnollisilta
allative kunnolliselle kunnollisille
essive kunnollisena kunnollisina
translative kunnolliseksi kunnollisiksi
instructive kunnollisin
abessive kunnollisetta kunnollisitta
comitative kunnollisine
Possessive forms of kunnollinen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person kunnolliseni kunnollisemme
2nd person kunnollisesi kunnollisenne
3rd person kunnollisensa

Derived terms[edit]