lopputurnaus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

loppu- (final) +‎ turnaus (tournament)

Noun[edit]

lopputurnaus

  1. final, finals (the last round, game or match in a contest, after which the winner is determined)
  2. finals, final (contest that narrows a field of contestants to ranked positions)

Declension[edit]

Inflection of lopputurnaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative lopputurnaus lopputurnaukset
genitive lopputurnauksen lopputurnausten
lopputurnauksien
partitive lopputurnausta lopputurnauksia
illative lopputurnaukseen lopputurnauksiin
singular plural
nominative lopputurnaus lopputurnaukset
accusative nom. lopputurnaus lopputurnaukset
gen. lopputurnauksen
genitive lopputurnauksen lopputurnausten
lopputurnauksien
partitive lopputurnausta lopputurnauksia
inessive lopputurnauksessa lopputurnauksissa
elative lopputurnauksesta lopputurnauksista
illative lopputurnaukseen lopputurnauksiin
adessive lopputurnauksella lopputurnauksilla
ablative lopputurnaukselta lopputurnauksilta
allative lopputurnaukselle lopputurnauksille
essive lopputurnauksena lopputurnauksina
translative lopputurnaukseksi lopputurnauksiksi
instructive lopputurnauksin
abessive lopputurnauksetta lopputurnauksitta
comitative lopputurnauksineen

Synonyms[edit]