lurittaminen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

lurittaa +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈluritːɑminen/, [ˈlurit̪ˌt̪ɑ̝mine̞n]
  • Rhymes: -ɑminen
  • Syllabification(key): lu‧rit‧ta‧mi‧nen

Noun

[edit]

lurittaminen

  1. verbal noun of lurittaa
    1. Synonym of luritteleminen

Declension

[edit]
Inflection of lurittaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative lurittaminen lurittamiset
genitive lurittamisen lurittamisten
lurittamisien
partitive lurittamista lurittamisia
illative lurittamiseen lurittamisiin
singular plural
nominative lurittaminen lurittamiset
accusative nom. lurittaminen lurittamiset
gen. lurittamisen
genitive lurittamisen lurittamisten
lurittamisien
partitive lurittamista lurittamisia
inessive lurittamisessa lurittamisissa
elative lurittamisesta lurittamisista
illative lurittamiseen lurittamisiin
adessive lurittamisella lurittamisilla
ablative lurittamiselta lurittamisilta
allative lurittamiselle lurittamisille
essive lurittamisena lurittamisina
translative lurittamiseksi lurittamisiksi
abessive lurittamisetta lurittamisitta
instructive lurittamisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of lurittaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative lurittamiseni lurittamiseni
accusative nom. lurittamiseni lurittamiseni
gen. lurittamiseni
genitive lurittamiseni lurittamisteni
lurittamisieni
partitive lurittamistani lurittamisiani
inessive lurittamisessani lurittamisissani
elative lurittamisestani lurittamisistani
illative lurittamiseeni lurittamisiini
adessive lurittamisellani lurittamisillani
ablative lurittamiseltani lurittamisiltani
allative lurittamiselleni lurittamisilleni
essive lurittamisenani lurittamisinani
translative lurittamisekseni lurittamisikseni
abessive lurittamisettani lurittamisittani
instructive
comitative lurittamisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative lurittamisesi lurittamisesi
accusative nom. lurittamisesi lurittamisesi
gen. lurittamisesi
genitive lurittamisesi lurittamistesi
lurittamisiesi
partitive lurittamistasi lurittamisiasi
inessive lurittamisessasi lurittamisissasi
elative lurittamisestasi lurittamisistasi
illative lurittamiseesi lurittamisiisi
adessive lurittamisellasi lurittamisillasi
ablative lurittamiseltasi lurittamisiltasi
allative lurittamisellesi lurittamisillesi
essive lurittamisenasi lurittamisinasi
translative lurittamiseksesi lurittamisiksesi
abessive lurittamisettasi lurittamisittasi
instructive
comitative lurittamisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative lurittamisemme lurittamisemme
accusative nom. lurittamisemme lurittamisemme
gen. lurittamisemme
genitive lurittamisemme lurittamistemme
lurittamisiemme
partitive lurittamistamme lurittamisiamme
inessive lurittamisessamme lurittamisissamme
elative lurittamisestamme lurittamisistamme
illative lurittamiseemme lurittamisiimme
adessive lurittamisellamme lurittamisillamme
ablative lurittamiseltamme lurittamisiltamme
allative lurittamisellemme lurittamisillemme
essive lurittamisenamme lurittamisinamme
translative lurittamiseksemme lurittamisiksemme
abessive lurittamisettamme lurittamisittamme
instructive
comitative lurittamisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative lurittamisenne lurittamisenne
accusative nom. lurittamisenne lurittamisenne
gen. lurittamisenne
genitive lurittamisenne lurittamistenne
lurittamisienne
partitive lurittamistanne lurittamisianne
inessive lurittamisessanne lurittamisissanne
elative lurittamisestanne lurittamisistanne
illative lurittamiseenne lurittamisiinne
adessive lurittamisellanne lurittamisillanne
ablative lurittamiseltanne lurittamisiltanne
allative lurittamisellenne lurittamisillenne
essive lurittamisenanne lurittamisinanne
translative lurittamiseksenne lurittamisiksenne
abessive lurittamisettanne lurittamisittanne
instructive
comitative lurittamisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative lurittamisensa lurittamisensa
accusative nom. lurittamisensa lurittamisensa
gen. lurittamisensa
genitive lurittamisensa lurittamistensa
lurittamisiensa
partitive lurittamistaan
lurittamistansa
lurittamisiaan
lurittamisiansa
inessive lurittamisessaan
lurittamisessansa
lurittamisissaan
lurittamisissansa
elative lurittamisestaan
lurittamisestansa
lurittamisistaan
lurittamisistansa
illative lurittamiseensa lurittamisiinsa
adessive lurittamisellaan
lurittamisellansa
lurittamisillaan
lurittamisillansa
ablative lurittamiseltaan
lurittamiseltansa
lurittamisiltaan
lurittamisiltansa
allative lurittamiselleen
lurittamisellensa
lurittamisilleen
lurittamisillensa
essive lurittamisenaan
lurittamisenansa
lurittamisinaan
lurittamisinansa
translative lurittamisekseen
lurittamiseksensa
lurittamisikseen
lurittamisiksensa
abessive lurittamisettaan
lurittamisettansa
lurittamisittaan
lurittamisittansa
instructive
comitative lurittamisineen
lurittamisinensa

Anagrams

[edit]