miniä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: minia

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From the same Proto-Uralic *mińä as Hungarian meny.

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: mi‧ni‧ä
  • Rhymes: -iniæ
  • IPA(key): [ˈminiæ]

Noun[edit]

miniä

  1. daughter-in-law

Declension[edit]

Inflection of miniä (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative miniä miniät
genitive miniän miniöiden
miniöitten
partitive miniää miniöitä
illative miniään miniöihin
singular plural
nominative miniä miniät
accusative nom.? miniä miniät
gen. miniän
genitive miniän miniöiden
miniöitten
miniäinrare
partitive miniää miniöitä
inessive miniässä miniöissä
elative miniästä miniöistä
illative miniään miniöihin
adessive miniällä miniöillä
ablative miniältä miniöiltä
allative miniälleˣ miniöilleˣ
essive miniänä miniöinä
translative miniäksi miniöiksi
instructive miniöin
abessive miniättä miniöittä
comitative miniöineen

Related terms[edit]

Anagrams[edit]