miniä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search
See also: minia

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈminiæ/, [ˈminiæ]
  • Rhymes: -iniæ
  • Syllabification: mi‧ni‧ä

Etymology 1[edit]

From Proto-Finnic *minijä, from Proto-Uralic *mińä. Cognates include Mansi мань (manʹ), Hungarian meny.

Noun[edit]

miniä

  1. daughter-in-law
Declension[edit]
Inflection of miniä (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative miniä miniät
genitive miniän miniöiden
miniöitten
partitive miniää miniöitä
illative miniään miniöihin
singular plural
nominative miniä miniät
accusative nom. miniä miniät
gen. miniän
genitive miniän miniöiden
miniöitten
miniäinrare
partitive miniää miniöitä
inessive miniässä miniöissä
elative miniästä miniöistä
illative miniään miniöihin
adessive miniällä miniöillä
ablative miniältä miniöiltä
allative miniälle miniöille
essive miniänä miniöinä
translative miniäksi miniöiksi
instructive miniöin
abessive miniättä miniöittä
comitative miniöineen
Possessive forms of miniä (type kulkija)
possessor singular plural
1st person miniäni miniämme
2nd person miniäsi miniänne
3rd person miniänsä
Related terms[edit]

Etymology 2[edit]

Noun[edit]

miniä

  1. Partitive plural form of minä.

Etymology 3[edit]

Noun[edit]

miniä

  1. Partitive singular form of mini.

Anagrams[edit]