monenkertainen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

monen +‎ kertainen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈmonenˌkertɑi̯nen/, [ˈmo̞ne̞ŋˌke̞rt̪ɑi̯ne̞n]
  • Rhymes: -ertɑinen
  • Syllabification(key): mo‧nen‧ker‧tai‧nen

Adjective[edit]

monenkertainen

  1. multiple, happening many times

Declension[edit]

Inflection of monenkertainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative monenkertainen monenkertaiset
genitive monenkertaisen monenkertaisten
monenkertaisien
partitive monenkertaista monenkertaisia
illative monenkertaiseen monenkertaisiin
singular plural
nominative monenkertainen monenkertaiset
accusative nom. monenkertainen monenkertaiset
gen. monenkertaisen
genitive monenkertaisen monenkertaisten
monenkertaisien
partitive monenkertaista monenkertaisia
inessive monenkertaisessa monenkertaisissa
elative monenkertaisesta monenkertaisista
illative monenkertaiseen monenkertaisiin
adessive monenkertaisella monenkertaisilla
ablative monenkertaiselta monenkertaisilta
allative monenkertaiselle monenkertaisille
essive monenkertaisena monenkertaisina
translative monenkertaiseksi monenkertaisiksi
instructive monenkertaisin
abessive monenkertaisetta monenkertaisitta
comitative monenkertaisine
Possessive forms of monenkertainen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person monenkertaiseni monenkertaisemme
2nd person monenkertaisesi monenkertaisenne
3rd person monenkertaisensa

Derived terms[edit]