moninkertainen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

moninkertainen ‎(comparative moninkertaisempi, superlative moninkertaisin)

  1. multiple

Declension[edit]

Inflection of moninkertainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative moninkertainen moninkertaiset
genitive moninkertaisen moninkertaisten
moninkertaisien
partitive moninkertaista moninkertaisia
illative moninkertaiseen moninkertaisiin
singular plural
nominative moninkertainen moninkertaiset
accusative nom. moninkertainen moninkertaiset
gen. moninkertaisen
genitive moninkertaisen moninkertaisten
moninkertaisien
partitive moninkertaista moninkertaisia
inessive moninkertaisessa moninkertaisissa
elative moninkertaisesta moninkertaisista
illative moninkertaiseen moninkertaisiin
adessive moninkertaisella moninkertaisilla
ablative moninkertaiselta moninkertaisilta
allative moninkertaiselle moninkertaisille
essive moninkertaisena moninkertaisina
translative moninkertaiseksi moninkertaisiksi
instructive moninkertaisin
abessive moninkertaisetta moninkertaisitta
comitative moninkertaisine