onnellinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index on)

Etymology[edit]

onni +‎ -llinen

Adjective[edit]

onnellinen ‎(comparative onnellisempi, superlative onnellisin)

  1. happy

Declension[edit]

Inflection of onnellinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative onnellinen onnelliset
genitive onnellisen onnellisten
onnellisien
partitive onnellista onnellisia
illative onnelliseen onnellisiin
singular plural
nominative onnellinen onnelliset
accusative nom.? onnellinen onnelliset
gen. onnellisen
genitive onnellisen onnellisten
onnellisien
partitive onnellista onnellisia
inessive onnellisessa onnellisissa
elative onnellisesta onnellisista
illative onnelliseen onnellisiin
adessive onnellisella onnellisilla
ablative onnelliselta onnellisilta
allative onnelliselle onnellisille
essive onnellisena onnellisina
translative onnelliseksi onnellisiksi
instructive onnellisin
abessive onnellisetta onnellisitta
comitative onnellisine