piirittäminen

Finnish

Etymology

piirittää +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpiːritːæminen/, [ˈpiːrit̪ˌt̪æmine̞n]
• Rhymes: -æminen
• Syllabification^(key): pii‧rit‧tä‧mi‧nen

Noun

piirittäminen

1. verbal noun of piirittää
   1. circling, surrounding
   2. besieging, laying siege

Declension

Inflection of piirittäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		piirittäminen	piirittämiset
genitive		piirittämisen	piirittämisten piirittämisien
partitive		piirittämistä	piirittämisiä
illative		piirittämiseen	piirittämisiin
		singular	plural
nominative		piirittäminen	piirittämiset
accusative	nom.	piirittäminen	piirittämiset
	gen.	piirittämisen
genitive		piirittämisen	piirittämisten piirittämisien
partitive		piirittämistä	piirittämisiä
inessive		piirittämisessä	piirittämisissä
elative		piirittämisestä	piirittämisistä
illative		piirittämiseen	piirittämisiin
adessive		piirittämisellä	piirittämisillä
ablative		piirittämiseltä	piirittämisiltä
allative		piirittämiselle	piirittämisille
essive		piirittämisenä	piirittämisinä
translative		piirittämiseksi	piirittämisiksi
abessive		piirittämisettä	piirittämisittä
instructive		—	piirittämisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of piirittäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative piirittämiseni piirittämiseni accusative nom. piirittämiseni piirittämiseni gen. piirittämiseni genitive piirittämiseni piirittämisteni piirittämisieni partitive piirittämistäni piirittämisiäni inessive piirittämisessäni piirittämisissäni elative piirittämisestäni piirittämisistäni illative piirittämiseeni piirittämisiini adessive piirittämiselläni piirittämisilläni ablative piirittämiseltäni piirittämisiltäni allative piirittämiselleni piirittämisilleni essive piirittämisenäni piirittämisinäni translative piirittämisekseni piirittämisikseni abessive piirittämisettäni piirittämisittäni instructive — — comitative — piirittämisineni second-person singular possessor singular plural nominative piirittämisesi piirittämisesi accusative nom. piirittämisesi piirittämisesi gen. piirittämisesi genitive piirittämisesi piirittämistesi piirittämisiesi partitive piirittämistäsi piirittämisiäsi inessive piirittämisessäsi piirittämisissäsi elative piirittämisestäsi piirittämisistäsi illative piirittämiseesi piirittämisiisi adessive piirittämiselläsi piirittämisilläsi ablative piirittämiseltäsi piirittämisiltäsi allative piirittämisellesi piirittämisillesi essive piirittämisenäsi piirittämisinäsi translative piirittämiseksesi piirittämisiksesi abessive piirittämisettäsi piirittämisittäsi instructive — — comitative — piirittämisinesi first-person plural possessor singular plural nominative piirittämisemme piirittämisemme accusative nom. piirittämisemme piirittämisemme gen. piirittämisemme genitive piirittämisemme piirittämistemme piirittämisiemme partitive piirittämistämme piirittämisiämme inessive piirittämisessämme piirittämisissämme elative piirittämisestämme piirittämisistämme illative piirittämiseemme piirittämisiimme adessive piirittämisellämme piirittämisillämme ablative piirittämiseltämme piirittämisiltämme allative piirittämisellemme piirittämisillemme essive piirittämisenämme piirittämisinämme translative piirittämiseksemme piirittämisiksemme abessive piirittämisettämme piirittämisittämme instructive — — comitative — piirittämisinemme second-person plural possessor singular plural nominative piirittämisenne piirittämisenne accusative nom. piirittämisenne piirittämisenne gen. piirittämisenne genitive piirittämisenne piirittämistenne piirittämisienne partitive piirittämistänne piirittämisiänne inessive piirittämisessänne piirittämisissänne elative piirittämisestänne piirittämisistänne illative piirittämiseenne piirittämisiinne adessive piirittämisellänne piirittämisillänne ablative piirittämiseltänne piirittämisiltänne allative piirittämisellenne piirittämisillenne essive piirittämisenänne piirittämisinänne translative piirittämiseksenne piirittämisiksenne abessive piirittämisettänne piirittämisittänne instructive — — comitative — piirittämisinenne third-person possessor singular plural nominative piirittämisensä piirittämisensä accusative nom. piirittämisensä piirittämisensä gen. piirittämisensä genitive piirittämisensä piirittämistensä piirittämisiensä partitive piirittämistään piirittämistänsä piirittämisiään piirittämisiänsä inessive piirittämisessään piirittämisessänsä piirittämisissään piirittämisissänsä elative piirittämisestään piirittämisestänsä piirittämisistään piirittämisistänsä illative piirittämiseensä piirittämisiinsä adessive piirittämisellään piirittämisellänsä piirittämisillään piirittämisillänsä ablative piirittämiseltään piirittämiseltänsä piirittämisiltään piirittämisiltänsä allative piirittämiselleen piirittämisellensä piirittämisilleen piirittämisillensä essive piirittämisenään piirittämisenänsä piirittämisinään piirittämisinänsä translative piirittämisekseen piirittämiseksensä piirittämisikseen piirittämisiksensä abessive piirittämisettään piirittämisettänsä piirittämisittään piirittämisittänsä instructive — — comitative — piirittämisineen piirittämisinensä