rakenteellinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

rakenne (structure) +‎ -llinen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈrɑkenteːlːinen/, [ˈrɑke̞nˌt̪e̞ːlːine̞n]
  • Rhymes: -eːlːinen
  • Syllabification: ra‧ken‧teel‧li‧nen

Adjective[edit]

rakenteellinen (comparative rakenteellisempi, superlative rakenteellisin)

  1. structural

Declension[edit]

Inflection of rakenteellinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative rakenteellinen rakenteelliset
genitive rakenteellisen rakenteellisten
rakenteellisien
partitive rakenteellista rakenteellisia
illative rakenteelliseen rakenteellisiin
singular plural
nominative rakenteellinen rakenteelliset
accusative nom. rakenteellinen rakenteelliset
gen. rakenteellisen
genitive rakenteellisen rakenteellisten
rakenteellisien
partitive rakenteellista rakenteellisia
inessive rakenteellisessa rakenteellisissa
elative rakenteellisesta rakenteellisista
illative rakenteelliseen rakenteellisiin
adessive rakenteellisella rakenteellisilla
ablative rakenteelliselta rakenteellisilta
allative rakenteelliselle rakenteellisille
essive rakenteellisena rakenteellisina
translative rakenteelliseksi rakenteellisiksi
instructive rakenteellisin
abessive rakenteellisetta rakenteellisitta
comitative rakenteellisine
Possessive forms of rakenteellinen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person rakenteelliseni rakenteellisemme
2nd person rakenteellisesi rakenteellisenne
3rd person rakenteellisensa

Derived terms[edit]