säädyllinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

sääty +‎ -llinen

Adjective[edit]

säädyllinen (comparative säädyllisempi, superlative säädyllisin)

  1. decent (acting decently)

Declension[edit]

Inflection of säädyllinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative säädyllinen säädylliset
genitive säädyllisen säädyllisten
säädyllisien
partitive säädyllistä säädyllisiä
illative säädylliseen säädyllisiin
singular plural
nominative säädyllinen säädylliset
accusative nom. säädyllinen säädylliset
gen. säädyllisen
genitive säädyllisen säädyllisten
säädyllisien
partitive säädyllistä säädyllisiä
inessive säädyllisessä säädyllisissä
elative säädyllisestä säädyllisistä
illative säädylliseen säädyllisiin
adessive säädyllisellä säädyllisillä
ablative säädylliseltä säädyllisiltä
allative säädylliselle säädyllisille
essive säädyllisenä säädyllisinä
translative säädylliseksi säädyllisiksi
instructive säädyllisin
abessive säädyllisettä säädyllisittä
comitative säädyllisine
Possessive forms of säädyllinen (type nainen)
possessor singular plural
1st person säädylliseni säädyllisemme
2nd person säädyllisesi säädyllisenne
3rd person säädyllisensä
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.