sulautuminen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From the verb sulautua.

Verb[edit]

sulautuminen

  1. Fourth infinitive of sulautua in nominative case.

Noun[edit]

sulautuminen

  1. merger (all senses)

Declension[edit]

Inflection of sulautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative sulautuminen sulautumiset
genitive sulautumisen sulautumisten
sulautumisien
partitive sulautumista sulautumisia
illative sulautumiseen sulautumisiin
singular plural
nominative sulautuminen sulautumiset
accusative nom. sulautuminen sulautumiset
gen. sulautumisen
genitive sulautumisen sulautumisten
sulautumisien
partitive sulautumista sulautumisia
inessive sulautumisessa sulautumisissa
elative sulautumisesta sulautumisista
illative sulautumiseen sulautumisiin
adessive sulautumisella sulautumisilla
ablative sulautumiselta sulautumisilta
allative sulautumiselle sulautumisille
essive sulautumisena sulautumisina
translative sulautumiseksi sulautumisiksi
instructive sulautumisin
abessive sulautumisetta sulautumisitta
comitative sulautumisineen

See also[edit]