todellinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

tosi +‎ -llinen

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: to‧del‧li‧nen
  • IPA(key): [ˈtodelːinen]

Adjective[edit]

todellinen ‎(comparative todellisempi, superlative todellisin)

  1. real.
  2. actual.

Declension[edit]

Inflection of todellinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative todellinen todelliset
genitive todellisen todellisten
todellisien
partitive todellista todellisia
illative todelliseen todellisiin
singular plural
nominative todellinen todelliset
accusative nom. todellinen todelliset
gen. todellisen
genitive todellisen todellisten
todellisien
partitive todellista todellisia
inessive todellisessa todellisissa
elative todellisesta todellisista
illative todelliseen todellisiin
adessive todellisella todellisilla
ablative todelliselta todellisilta
allative todelliselle todellisille
essive todellisena todellisina
translative todelliseksi todellisiksi
instructive todellisin
abessive todellisetta todellisitta
comitative todellisine

Antonyms[edit]

Derived terms[edit]