tuskallinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

(index tu)

Etymology[edit]

tuska +‎ -llinen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈtuskɑlːinen/, [ˈt̪us̠kɑlˌline̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification: tus‧kal‧li‧nen

Adjective[edit]

tuskallinen (comparative tuskallisempi, superlative tuskallisin)

  1. painful
  2. harrowing

Declension[edit]

Inflection of tuskallinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative tuskallinen tuskalliset
genitive tuskallisen tuskallisten
tuskallisien
partitive tuskallista tuskallisia
illative tuskalliseen tuskallisiin
singular plural
nominative tuskallinen tuskalliset
accusative nom. tuskallinen tuskalliset
gen. tuskallisen
genitive tuskallisen tuskallisten
tuskallisien
partitive tuskallista tuskallisia
inessive tuskallisessa tuskallisissa
elative tuskallisesta tuskallisista
illative tuskalliseen tuskallisiin
adessive tuskallisella tuskallisilla
ablative tuskalliselta tuskallisilta
allative tuskalliselle tuskallisille
essive tuskallisena tuskallisina
translative tuskalliseksi tuskallisiksi
instructive tuskallisin
abessive tuskallisetta tuskallisitta
comitative tuskallisine
Possessive forms of tuskallinen (type nainen)
possessor singular plural
1st person tuskalliseni tuskallisemme
2nd person tuskallisesi tuskallisenne
3rd person tuskallisensa
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.