uusiminen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

uusia +‎ -minen

Noun[edit]

uusiminen

  1. renewal

Declension[edit]

Inflection of uusiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative uusiminen uusimiset
genitive uusimisen uusimisten
uusimisien
partitive uusimista uusimisia
illative uusimiseen uusimisiin
singular plural
nominative uusiminen uusimiset
accusative nom.? uusiminen uusimiset
gen. uusimisen
genitive uusimisen uusimisten
uusimisien
partitive uusimista uusimisia
inessive uusimisessa uusimisissa
elative uusimisesta uusimisista
illative uusimiseen uusimisiin
adessive uusimisella uusimisilla
ablative uusimiselta uusimisilta
allative uusimiselle uusimisille
essive uusimisena uusimisina
translative uusimiseksi uusimisiksi
instructive uusimisin
abessive uusimisetta uusimisitta
comitative uusimisineen