Jump to content

välillinen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

väli (gap, space) +‎ -llinen (relational adjective suffix). Coined by Finnish folklorist and linguist Daniel Europaeus in 1853,[1] perhaps inspired by välitön (1846).

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈʋælilːinen/, [ˈʋælilˌline̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): vä‧lil‧li‧nen
  • Hyphenation(key): vä‧lil‧li‧nen

Adjective

[edit]

välillinen

  1. indirect, mediate, nonimmediate
    Antonym: välitön

Declension

[edit]
Inflection of välillinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative välillinen välilliset
genitive välillisen välillisten
välillisien
partitive välillistä välillisiä
illative välilliseen välillisiin
singular plural
nominative välillinen välilliset
accusative nom. välillinen välilliset
gen. välillisen
genitive välillisen välillisten
välillisien
partitive välillistä välillisiä
inessive välillisessä välillisissä
elative välillisestä välillisistä
illative välilliseen välillisiin
adessive välillisellä välillisillä
ablative välilliseltä välillisiltä
allative välilliselle välillisille
essive välillisenä välillisinä
translative välilliseksi välillisiksi
abessive välillisettä välillisittä
instructive välillisin
comitative välillisine
Possessive forms of välillinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Derived terms

[edit]

References

[edit]
  1. ^ Rapola, Martti, “välillinen”, in Lauerma, Petri, Partanen, Niko, Kanner, Antti, editors, Rapolan 1800-luvun sanasto[1] (in Finnish), published 2019

Further reading

[edit]