vastaantulija

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

vastaan +‎ tulija

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈʋɑstɑːnˌtulijɑ/, [ˈʋɑs̠t̪ɑːnˌt̪ulijɑ]
  • Rhymes: -ulijɑ
  • Syllabification: vas‧taan‧tu‧li‧ja

Noun[edit]

vastaantulija

  1. oncoming person, oncoming driver

Declension[edit]

Inflection of vastaantulija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative vastaantulija vastaantulijat
genitive vastaantulijan vastaantulijoiden
vastaantulijoitten
partitive vastaantulijaa vastaantulijoita
illative vastaantulijaan vastaantulijoihin
singular plural
nominative vastaantulija vastaantulijat
accusative nom. vastaantulija vastaantulijat
gen. vastaantulijan
genitive vastaantulijan vastaantulijoiden
vastaantulijoitten
vastaantulijainrare
partitive vastaantulijaa vastaantulijoita
inessive vastaantulijassa vastaantulijoissa
elative vastaantulijasta vastaantulijoista
illative vastaantulijaan vastaantulijoihin
adessive vastaantulijalla vastaantulijoilla
ablative vastaantulijalta vastaantulijoilta
allative vastaantulijalle vastaantulijoille
essive vastaantulijana vastaantulijoina
translative vastaantulijaksi vastaantulijoiksi
instructive vastaantulijoin
abessive vastaantulijatta vastaantulijoitta
comitative vastaantulijoineen
Possessive forms of vastaantulija (type kulkija)
possessor singular plural
1st person vastaantulijani vastaantulijamme
2nd person vastaantulijasi vastaantulijanne
3rd person vastaantulijansa