villitseminen

Finnish

Etymology

villitä +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋilːitseminen/, [ˈʋilːitˌs̠e̞mine̞n]
• Rhymes: -eminen
• Syllabification^(key): vil‧lit‧se‧mi‧nen

Noun

villitseminen

1. verbal noun of villitä
   1. driving wild, agitating, inciting

Declension

Inflection of villitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		villitseminen	villitsemiset
genitive		villitsemisen	villitsemisten villitsemisien
partitive		villitsemistä	villitsemisiä
illative		villitsemiseen	villitsemisiin
		singular	plural
nominative		villitseminen	villitsemiset
accusative	nom.	villitseminen	villitsemiset
	gen.	villitsemisen
genitive		villitsemisen	villitsemisten villitsemisien
partitive		villitsemistä	villitsemisiä
inessive		villitsemisessä	villitsemisissä
elative		villitsemisestä	villitsemisistä
illative		villitsemiseen	villitsemisiin
adessive		villitsemisellä	villitsemisillä
ablative		villitsemiseltä	villitsemisiltä
allative		villitsemiselle	villitsemisille
essive		villitsemisenä	villitsemisinä
translative		villitsemiseksi	villitsemisiksi
abessive		villitsemisettä	villitsemisittä
instructive		—	villitsemisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of villitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative villitsemiseni villitsemiseni accusative nom. villitsemiseni villitsemiseni gen. villitsemiseni genitive villitsemiseni villitsemisteni villitsemisieni partitive villitsemistäni villitsemisiäni inessive villitsemisessäni villitsemisissäni elative villitsemisestäni villitsemisistäni illative villitsemiseeni villitsemisiini adessive villitsemiselläni villitsemisilläni ablative villitsemiseltäni villitsemisiltäni allative villitsemiselleni villitsemisilleni essive villitsemisenäni villitsemisinäni translative villitsemisekseni villitsemisikseni abessive villitsemisettäni villitsemisittäni instructive — — comitative — villitsemisineni second-person singular possessor singular plural nominative villitsemisesi villitsemisesi accusative nom. villitsemisesi villitsemisesi gen. villitsemisesi genitive villitsemisesi villitsemistesi villitsemisiesi partitive villitsemistäsi villitsemisiäsi inessive villitsemisessäsi villitsemisissäsi elative villitsemisestäsi villitsemisistäsi illative villitsemiseesi villitsemisiisi adessive villitsemiselläsi villitsemisilläsi ablative villitsemiseltäsi villitsemisiltäsi allative villitsemisellesi villitsemisillesi essive villitsemisenäsi villitsemisinäsi translative villitsemiseksesi villitsemisiksesi abessive villitsemisettäsi villitsemisittäsi instructive — — comitative — villitsemisinesi first-person plural possessor singular plural nominative villitsemisemme villitsemisemme accusative nom. villitsemisemme villitsemisemme gen. villitsemisemme genitive villitsemisemme villitsemistemme villitsemisiemme partitive villitsemistämme villitsemisiämme inessive villitsemisessämme villitsemisissämme elative villitsemisestämme villitsemisistämme illative villitsemiseemme villitsemisiimme adessive villitsemisellämme villitsemisillämme ablative villitsemiseltämme villitsemisiltämme allative villitsemisellemme villitsemisillemme essive villitsemisenämme villitsemisinämme translative villitsemiseksemme villitsemisiksemme abessive villitsemisettämme villitsemisittämme instructive — — comitative — villitsemisinemme second-person plural possessor singular plural nominative villitsemisenne villitsemisenne accusative nom. villitsemisenne villitsemisenne gen. villitsemisenne genitive villitsemisenne villitsemistenne villitsemisienne partitive villitsemistänne villitsemisiänne inessive villitsemisessänne villitsemisissänne elative villitsemisestänne villitsemisistänne illative villitsemiseenne villitsemisiinne adessive villitsemisellänne villitsemisillänne ablative villitsemiseltänne villitsemisiltänne allative villitsemisellenne villitsemisillenne essive villitsemisenänne villitsemisinänne translative villitsemiseksenne villitsemisiksenne abessive villitsemisettänne villitsemisittänne instructive — — comitative — villitsemisinenne third-person possessor singular plural nominative villitsemisensä villitsemisensä accusative nom. villitsemisensä villitsemisensä gen. villitsemisensä genitive villitsemisensä villitsemistensä villitsemisiensä partitive villitsemistään villitsemistänsä villitsemisiään villitsemisiänsä inessive villitsemisessään villitsemisessänsä villitsemisissään villitsemisissänsä elative villitsemisestään villitsemisestänsä villitsemisistään villitsemisistänsä illative villitsemiseensä villitsemisiinsä adessive villitsemisellään villitsemisellänsä villitsemisillään villitsemisillänsä ablative villitsemiseltään villitsemiseltänsä villitsemisiltään villitsemisiltänsä allative villitsemiselleen villitsemisellensä villitsemisilleen villitsemisillensä essive villitsemisenään villitsemisenänsä villitsemisinään villitsemisinänsä translative villitsemisekseen villitsemiseksensä villitsemisikseen villitsemisiksensä abessive villitsemisettään villitsemisettänsä villitsemisittään villitsemisittänsä instructive — — comitative — villitsemisineen villitsemisinensä