yksinapainen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

yksinapainen ‎(comparative yksinapaisempi, superlative yksinapaisin)

  1. unipolar

Declension[edit]

Inflection of yksinapainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yksinapainen yksinapaiset
genitive yksinapaisen yksinapaisten
yksinapaisien
partitive yksinapaista yksinapaisia
illative yksinapaiseen yksinapaisiin
singular plural
nominative yksinapainen yksinapaiset
accusative nom. yksinapainen yksinapaiset
gen. yksinapaisen
genitive yksinapaisen yksinapaisten
yksinapaisien
partitive yksinapaista yksinapaisia
inessive yksinapaisessa yksinapaisissa
elative yksinapaisesta yksinapaisista
illative yksinapaiseen yksinapaisiin
adessive yksinapaisella yksinapaisilla
ablative yksinapaiselta yksinapaisilta
allative yksinapaiselle yksinapaisille
essive yksinapaisena yksinapaisina
translative yksinapaiseksi yksinapaisiksi
instructive yksinapaisin
abessive yksinapaisetta yksinapaisitta
comitative yksinapaisine