yksinpuhelu

Finnish

Etymology

yksin +‎ puhelu

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈyksinˌpuhelu/, [ˈyks̠imˌpuɦe̞lu]
• Rhymes: -uhelu
• Syllabification^(key): yk‧sin‧pu‧he‧lu

Noun

yksinpuhelu

1. (drama) monologue (speech presented by a single character, either as to himself or clearly addressing the audience)
2. monologue (long, uninterrupted utterance)
3. (drama) soliloquy (act of a character speaking to himself so as to reveal his thoughts to the audience)

   Toisen näytöksen lopussa pääkonna esitti yksinpuhelun kertoen suunnitelmistaan hyökätä sankaria vastaan.

   At the end of the second act the main villain gave a soliloquy detailing his plans to attack the protagonist.

Declension

Inflection of yksinpuhelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative		yksinpuhelu	yksinpuhelut
genitive		yksinpuhelun	yksinpuhelujen yksinpuheluiden yksinpuheluitten
partitive		yksinpuhelua	yksinpuheluja yksinpuheluita
illative		yksinpuheluun	yksinpuheluihin
		singular	plural
nominative		yksinpuhelu	yksinpuhelut
accusative	nom.	yksinpuhelu	yksinpuhelut
	gen.	yksinpuhelun
genitive		yksinpuhelun	yksinpuhelujen yksinpuheluiden yksinpuheluitten
partitive		yksinpuhelua	yksinpuheluja yksinpuheluita
inessive		yksinpuhelussa	yksinpuheluissa
elative		yksinpuhelusta	yksinpuheluista
illative		yksinpuheluun	yksinpuheluihin
adessive		yksinpuhelulla	yksinpuheluilla
ablative		yksinpuhelulta	yksinpuheluilta
allative		yksinpuhelulle	yksinpuheluille
essive		yksinpuheluna	yksinpuheluina
translative		yksinpuheluksi	yksinpuheluiksi
abessive		yksinpuhelutta	yksinpuheluitta
instructive		—	yksinpuheluin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of yksinpuhelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative yksinpuheluni yksinpuheluni accusative nom. yksinpuheluni yksinpuheluni gen. yksinpuheluni genitive yksinpuheluni yksinpuhelujeni yksinpuheluideni yksinpuheluitteni partitive yksinpuheluani yksinpuhelujani yksinpuheluitani inessive yksinpuhelussani yksinpuheluissani elative yksinpuhelustani yksinpuheluistani illative yksinpuheluuni yksinpuheluihini adessive yksinpuhelullani yksinpuheluillani ablative yksinpuhelultani yksinpuheluiltani allative yksinpuhelulleni yksinpuheluilleni essive yksinpuhelunani yksinpuheluinani translative yksinpuhelukseni yksinpuheluikseni abessive yksinpuheluttani yksinpuheluittani instructive — — comitative — yksinpuheluineni second-person singular possessor singular plural nominative yksinpuhelusi yksinpuhelusi accusative nom. yksinpuhelusi yksinpuhelusi gen. yksinpuhelusi genitive yksinpuhelusi yksinpuhelujesi yksinpuheluidesi yksinpuheluittesi partitive yksinpuheluasi yksinpuhelujasi yksinpuheluitasi inessive yksinpuhelussasi yksinpuheluissasi elative yksinpuhelustasi yksinpuheluistasi illative yksinpuheluusi yksinpuheluihisi adessive yksinpuhelullasi yksinpuheluillasi ablative yksinpuhelultasi yksinpuheluiltasi allative yksinpuhelullesi yksinpuheluillesi essive yksinpuhelunasi yksinpuheluinasi translative yksinpuheluksesi yksinpuheluiksesi abessive yksinpuheluttasi yksinpuheluittasi instructive — — comitative — yksinpuheluinesi first-person plural possessor singular plural nominative yksinpuhelumme yksinpuhelumme accusative nom. yksinpuhelumme yksinpuhelumme gen. yksinpuhelumme genitive yksinpuhelumme yksinpuhelujemme yksinpuheluidemme yksinpuheluittemme partitive yksinpuheluamme yksinpuhelujamme yksinpuheluitamme inessive yksinpuhelussamme yksinpuheluissamme elative yksinpuhelustamme yksinpuheluistamme illative yksinpuheluumme yksinpuheluihimme adessive yksinpuhelullamme yksinpuheluillamme ablative yksinpuhelultamme yksinpuheluiltamme allative yksinpuhelullemme yksinpuheluillemme essive yksinpuhelunamme yksinpuheluinamme translative yksinpuheluksemme yksinpuheluiksemme abessive yksinpuheluttamme yksinpuheluittamme instructive — — comitative — yksinpuheluinemme second-person plural possessor singular plural nominative yksinpuhelunne yksinpuhelunne accusative nom. yksinpuhelunne yksinpuhelunne gen. yksinpuhelunne genitive yksinpuhelunne yksinpuhelujenne yksinpuheluidenne yksinpuheluittenne partitive yksinpuheluanne yksinpuhelujanne yksinpuheluitanne inessive yksinpuhelussanne yksinpuheluissanne elative yksinpuhelustanne yksinpuheluistanne illative yksinpuheluunne yksinpuheluihinne adessive yksinpuhelullanne yksinpuheluillanne ablative yksinpuhelultanne yksinpuheluiltanne allative yksinpuhelullenne yksinpuheluillenne essive yksinpuhelunanne yksinpuheluinanne translative yksinpuheluksenne yksinpuheluiksenne abessive yksinpuheluttanne yksinpuheluittanne instructive — — comitative — yksinpuheluinenne third-person possessor singular plural nominative yksinpuhelunsa yksinpuhelunsa accusative nom. yksinpuhelunsa yksinpuhelunsa gen. yksinpuhelunsa genitive yksinpuhelunsa yksinpuhelujensa yksinpuheluidensa yksinpuheluittensa partitive yksinpuheluaan yksinpuheluansa yksinpuhelujaan yksinpuheluitaan yksinpuhelujansa yksinpuheluitansa inessive yksinpuhelussaan yksinpuhelussansa yksinpuheluissaan yksinpuheluissansa elative yksinpuhelustaan yksinpuhelustansa yksinpuheluistaan yksinpuheluistansa illative yksinpuheluunsa yksinpuheluihinsa adessive yksinpuhelullaan yksinpuhelullansa yksinpuheluillaan yksinpuheluillansa ablative yksinpuhelultaan yksinpuhelultansa yksinpuheluiltaan yksinpuheluiltansa allative yksinpuhelulleen yksinpuhelullensa yksinpuheluilleen yksinpuheluillensa essive yksinpuhelunaan yksinpuhelunansa yksinpuheluinaan yksinpuheluinansa translative yksinpuhelukseen yksinpuheluksensa yksinpuheluikseen yksinpuheluiksensa abessive yksinpuheluttaan yksinpuheluttansa yksinpuheluittaan yksinpuheluittansa instructive — — comitative — yksinpuheluineen yksinpuheluinensa

Synonyms

• monologi

Further reading

• “yksinpuhelu”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04