yksinvaltius

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

yksin +‎ valtius

Noun[edit]

yksinvaltius

  1. autocracy

Declension[edit]

Inflection of yksinvaltius (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative yksinvaltius yksinvaltiudet
genitive yksinvaltiuden yksinvaltiuksien
partitive yksinvaltiutta yksinvaltiuksia
illative yksinvaltiuteen yksinvaltiuksiin
singular plural
nominative yksinvaltius yksinvaltiudet
accusative nom. yksinvaltius yksinvaltiudet
gen. yksinvaltiuden
genitive yksinvaltiuden yksinvaltiuksien
partitive yksinvaltiutta yksinvaltiuksia
inessive yksinvaltiudessa yksinvaltiuksissa
elative yksinvaltiudesta yksinvaltiuksista
illative yksinvaltiuteen yksinvaltiuksiin
adessive yksinvaltiudella yksinvaltiuksilla
ablative yksinvaltiudelta yksinvaltiuksilta
allative yksinvaltiudelle yksinvaltiuksille
essive yksinvaltiutena yksinvaltiuksina
translative yksinvaltiudeksi yksinvaltiuksiksi
instructive yksinvaltiuksin
abessive yksinvaltiudetta yksinvaltiuksitta
comitative yksinvaltiuksineen