Kitee

English

Proper noun

Kitee

1. A town and municipality of North Karelia, Finland

Translations

town

• Finnish: Kitee (fi)
• Swedish: Kides n

Finnish

Etymology

From a dialectal form kit(t)ee of the dialectal adjective kiteä (“(of cold weather) severe; slow”), probably referring to how the river Kitee flows relatively slowly. The adjective in question is probably akin to kitistä.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkiteː/, [ˈk̟it̪e̞ː]
• Rhymes: -iteː
• Syllabification^(key): Ki‧tee

Proper noun

Kitee

1. Kitee (a town and municipality of Finland)

Declension

The external locative cases (adessive, allative and ablative) are used with this place name when referring to a location; for example, "in Kitee" is Kiteellä.

Inflection of Kitee (Kotus type 17/vapaa, no gradation)
nominative		Kitee	—
genitive		Kiteen	—
partitive		Kiteetä	—
illative		Kiteeseen	—
		singular	plural
nominative		Kitee	—
accusative	nom.	Kitee	—
	gen.	Kiteen
genitive		Kiteen	—
partitive		Kiteetä	—
inessive		Kiteessä	—
elative		Kiteestä	—
illative		Kiteeseen	—
adessive		Kiteellä	—
ablative		Kiteeltä	—
allative		Kiteelle	—
essive		Kiteenä	—
translative		Kiteeksi	—
abessive		Kiteettä	—
instructive		—	—
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of Kitee (Kotus type 17/vapaa, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative Kiteeni — accusative nom. Kiteeni — gen. Kiteeni genitive Kiteeni — partitive Kiteetäni — inessive Kiteessäni — elative Kiteestäni — illative Kiteeseeni — adessive Kiteelläni — ablative Kiteeltäni — allative Kiteelleni — essive Kiteenäni — translative Kiteekseni — abessive Kiteettäni — instructive — — comitative — — second-person singular possessor singular plural nominative Kiteesi — accusative nom. Kiteesi — gen. Kiteesi genitive Kiteesi — partitive Kiteetäsi — inessive Kiteessäsi — elative Kiteestäsi — illative Kiteeseesi — adessive Kiteelläsi — ablative Kiteeltäsi — allative Kiteellesi — essive Kiteenäsi — translative Kiteeksesi — abessive Kiteettäsi — instructive — — comitative — — first-person plural possessor singular plural nominative Kiteemme — accusative nom. Kiteemme — gen. Kiteemme genitive Kiteemme — partitive Kiteetämme — inessive Kiteessämme — elative Kiteestämme — illative Kiteeseemme — adessive Kiteellämme — ablative Kiteeltämme — allative Kiteellemme — essive Kiteenämme — translative Kiteeksemme — abessive Kiteettämme — instructive — — comitative — — second-person plural possessor singular plural nominative Kiteenne — accusative nom. Kiteenne — gen. Kiteenne genitive Kiteenne — partitive Kiteetänne — inessive Kiteessänne — elative Kiteestänne — illative Kiteeseenne — adessive Kiteellänne — ablative Kiteeltänne — allative Kiteellenne — essive Kiteenänne — translative Kiteeksenne — abessive Kiteettänne — instructive — — comitative — — third-person possessor singular plural nominative Kiteensä — accusative nom. Kiteensä — gen. Kiteensä genitive Kiteensä — partitive Kiteetään Kiteetänsä — inessive Kiteessään Kiteessänsä — elative Kiteestään Kiteestänsä — illative Kiteeseensä — adessive Kiteellään Kiteellänsä — ablative Kiteeltään Kiteeltänsä — allative Kiteelleen Kiteellensä — essive Kiteenään Kiteenänsä — translative Kiteekseen Kiteeksensä — abessive Kiteettään Kiteettänsä — instructive — — comitative — —

Derived terms

• kiteeläinen

 

Anagrams

• ikeet, itkee, keite