deklamoida

Finnish

Etymology

Internationalism (see English declaim), ultimately from Latin dēclāmō and adapted with the verbal suffix +‎ -oida.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈde(.)klɑmoi̯dɑˣ/, [ˈde̞(.)klɑ̝ˌmo̞i̯dɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oidɑ
• Syllabification^(key): dek‧la‧moi‧da, de‧kla‧moi‧da

Verb

deklamoida

1. to declaim (to recite, especially in theatrical way or as rhetorical exercise)

Conjugation

Inflection of deklamoida (Kotus type 62/voida, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		deklamoin	en deklamoi	1st sing.	olen deklamoinut	en ole deklamoinut
2nd sing.		deklamoit	et deklamoi	2nd sing.	olet deklamoinut	et ole deklamoinut
3rd sing.		deklamoi	ei deklamoi	3rd sing.	on deklamoinut	ei ole deklamoinut
1st plur.		deklamoimme	emme deklamoi	1st plur.	olemme deklamoineet	emme ole deklamoineet
2nd plur.		deklamoitte	ette deklamoi	2nd plur.	olette deklamoineet	ette ole deklamoineet
3rd plur.		deklamoivat	eivät deklamoi	3rd plur.	ovat deklamoineet	eivät ole deklamoineet
passive		deklamoidaan	ei deklamoida	passive	on deklamoitu	ei ole deklamoitu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		deklamoin	en deklamoinut	1st sing.	olin deklamoinut	en ollut deklamoinut
2nd sing.		deklamoit	et deklamoinut	2nd sing.	olit deklamoinut	et ollut deklamoinut
3rd sing.		deklamoi	ei deklamoinut	3rd sing.	oli deklamoinut	ei ollut deklamoinut
1st plur.		deklamoimme	emme deklamoineet	1st plur.	olimme deklamoineet	emme olleet deklamoineet
2nd plur.		deklamoitte	ette deklamoineet	2nd plur.	olitte deklamoineet	ette olleet deklamoineet
3rd plur.		deklamoivat	eivät deklamoineet	3rd plur.	olivat deklamoineet	eivät olleet deklamoineet
passive		deklamoitiin	ei deklamoitu	passive	oli deklamoitu	ei ollut deklamoitu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		deklamoisin	en deklamoisi	1st sing.	olisin deklamoinut	en olisi deklamoinut
2nd sing.		deklamoisit	et deklamoisi	2nd sing.	olisit deklamoinut	et olisi deklamoinut
3rd sing.		deklamoisi	ei deklamoisi	3rd sing.	olisi deklamoinut	ei olisi deklamoinut
1st plur.		deklamoisimme	emme deklamoisi	1st plur.	olisimme deklamoineet	emme olisi deklamoineet
2nd plur.		deklamoisitte	ette deklamoisi	2nd plur.	olisitte deklamoineet	ette olisi deklamoineet
3rd plur.		deklamoisivat	eivät deklamoisi	3rd plur.	olisivat deklamoineet	eivät olisi deklamoineet
passive		deklamoitaisiin	ei deklamoitaisi	passive	olisi deklamoitu	ei olisi deklamoitu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		deklamoi	älä deklamoi	2nd sing.	—	—
3rd sing.		deklamoikoon	älköön deklamoiko	3rd sing.	olkoon deklamoinut	älköön olko deklamoinut
1st plur.		deklamoikaamme	älkäämme deklamoiko	1st plur.	—	—
2nd plur.		deklamoikaa	älkää deklamoiko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		deklamoikoot	älkööt deklamoiko	3rd plur.	olkoot deklamoineet	älkööt olko deklamoineet
passive		deklamoitakoon	älköön deklamoitako	passive	olkoon deklamoitu	älköön olko deklamoitu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		deklamoinen	en deklamoine	1st sing.	lienen deklamoinut	en liene deklamoinut
2nd sing.		deklamoinet	et deklamoine	2nd sing.	lienet deklamoinut	et liene deklamoinut
3rd sing.		deklamoinee	ei deklamoine	3rd sing.	lienee deklamoinut	ei liene deklamoinut
1st plur.		deklamoinemme	emme deklamoine	1st plur.	lienemme deklamoineet	emme liene deklamoineet
2nd plur.		deklamoinette	ette deklamoine	2nd plur.	lienette deklamoineet	ette liene deklamoineet
3rd plur.		deklamoinevat	eivät deklamoine	3rd plur.	lienevät deklamoineet	eivät liene deklamoineet
passive		deklamoitaneen	ei deklamoitane	passive	lienee deklamoitu	ei liene deklamoitu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		deklamoida		present	deklamoiva	deklamoitava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st deklamoidakseni deklamoidaksemme 2nd deklamoidaksesi deklamoidaksenne 3rd deklamoidakseen deklamoidaksensa		past	deklamoinut	deklamoitu
2nd	inessive2	deklamoidessa	deklamoitaessa	agent3	deklamoima
		Possessive forms Person sing. plur. 1st deklamoidessani deklamoidessamme 2nd deklamoidessasi deklamoidessanne 3rd deklamoidessaan deklamoidessansa		negative	deklamoimaton
	instructive	deklamoiden	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	deklamoimassa	—
	elative	deklamoimasta	—
	illative	deklamoimaan	—
	adessive	deklamoimalla	—
	abessive	deklamoimatta	—
	instructive	deklamoiman	deklamoitaman
4th4	verbal noun	deklamoiminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st deklamoimaisillani deklamoimaisillamme 2nd deklamoimaisillasi deklamoimaisillanne 3rd deklamoimaisillaan deklamoimaisillansa