ensimmäinen

Definition from Wiktionary, a free dictionary

Contents 1 Finnish 1.1 Pronunciation 1.2 Etymology 1.3 Numeral 1.3.1 Declension 1.4 See also 1.5 References

[edit] Finnish

[edit] Pronunciation

• IPA: ['ensimːæinen]
• Hyphenation: en‧sim‧mäi‧nen

[edit] Etymology

From ensi.

[edit] Numeral

ensimmäinen

1. (ordinal) the first, abbreviation 1. , in the names of Monarchs and Popes I .

[edit] Declension

Declension of ensimmäinen (type nainen) singular plural nominative ensimmäinen ensimmäiset genitive ensimmäisen ensimmäisten ensimmäisien partitive ensimmäistä ensimmäisiä accusative ensimmäinen ensimmäisen ensimmäiset inessive ensimmäisessä ensimmäisissä elative ensimmäisestä ensimmäisistä illative ensimmäiseen ensimmäisiin adessive ensimmäisellä ensimmäisillä ablative ensimmäiseltä ensimmäisiltä allative ensimmäiselle ensimmäisille essive ensimmäisenä ensimmäisinä translative ensimmäiseksi ensimmäisiksi instructive – ensimmäisin abessive ensimmäisettä ensimmäisittä comitative – ensimmäisine

[edit] See also

• yksi

[edit] References

• Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, WSOY, 2005.