epäoikeutettu

Finnish

Etymology

epä- +‎ oikeutettu

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈepæˌoi̯keu̯tetːu(ˣ)/, [ˈe̞pæˌo̞i̯k̟e̞u̯ˌt̪e̞t̪ːu(ʔ)]
• Rhymes: -etːu
• Syllabification^(key): e‧pä‧oi‧keu‧tet‧tu

Adjective

epäoikeutettu (comparative epäoikeutetumpi, superlative epäoikeutetuin)

1. unjustified

Declension

Inflection of epäoikeutettu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative		epäoikeutettu	epäoikeutetut
genitive		epäoikeutetun	epäoikeutettujen
partitive		epäoikeutettua	epäoikeutettuja
illative		epäoikeutettuun	epäoikeutettuihin
		singular	plural
nominative		epäoikeutettu	epäoikeutetut
accusative	nom.	epäoikeutettu	epäoikeutetut
	gen.	epäoikeutetun
genitive		epäoikeutetun	epäoikeutettujen
partitive		epäoikeutettua	epäoikeutettuja
inessive		epäoikeutetussa	epäoikeutetuissa
elative		epäoikeutetusta	epäoikeutetuista
illative		epäoikeutettuun	epäoikeutettuihin
adessive		epäoikeutetulla	epäoikeutetuilla
ablative		epäoikeutetulta	epäoikeutetuilta
allative		epäoikeutetulle	epäoikeutetuille
essive		epäoikeutettuna	epäoikeutettuina
translative		epäoikeutetuksi	epäoikeutetuiksi
abessive		epäoikeutetutta	epäoikeutetuitta
instructive		—	epäoikeutetuin
comitative		—	epäoikeutettuine

Possessive forms of epäoikeutettu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative epäoikeutettuni epäoikeutettuni accusative nom. epäoikeutettuni epäoikeutettuni gen. epäoikeutettuni genitive epäoikeutettuni epäoikeutettujeni partitive epäoikeutettuani epäoikeutettujani inessive epäoikeutetussani epäoikeutetuissani elative epäoikeutetustani epäoikeutetuistani illative epäoikeutettuuni epäoikeutettuihini adessive epäoikeutetullani epäoikeutetuillani ablative epäoikeutetultani epäoikeutetuiltani allative epäoikeutetulleni epäoikeutetuilleni essive epäoikeutettunani epäoikeutettuinani translative epäoikeutetukseni epäoikeutetuikseni abessive epäoikeutetuttani epäoikeutetuittani instructive — — comitative — epäoikeutettuineni second-person singular possessor singular plural nominative epäoikeutettusi epäoikeutettusi accusative nom. epäoikeutettusi epäoikeutettusi gen. epäoikeutettusi genitive epäoikeutettusi epäoikeutettujesi partitive epäoikeutettuasi epäoikeutettujasi inessive epäoikeutetussasi epäoikeutetuissasi elative epäoikeutetustasi epäoikeutetuistasi illative epäoikeutettuusi epäoikeutettuihisi adessive epäoikeutetullasi epäoikeutetuillasi ablative epäoikeutetultasi epäoikeutetuiltasi allative epäoikeutetullesi epäoikeutetuillesi essive epäoikeutettunasi epäoikeutettuinasi translative epäoikeutetuksesi epäoikeutetuiksesi abessive epäoikeutetuttasi epäoikeutetuittasi instructive — — comitative — epäoikeutettuinesi first-person plural possessor singular plural nominative epäoikeutettumme epäoikeutettumme accusative nom. epäoikeutettumme epäoikeutettumme gen. epäoikeutettumme genitive epäoikeutettumme epäoikeutettujemme partitive epäoikeutettuamme epäoikeutettujamme inessive epäoikeutetussamme epäoikeutetuissamme elative epäoikeutetustamme epäoikeutetuistamme illative epäoikeutettuumme epäoikeutettuihimme adessive epäoikeutetullamme epäoikeutetuillamme ablative epäoikeutetultamme epäoikeutetuiltamme allative epäoikeutetullemme epäoikeutetuillemme essive epäoikeutettunamme epäoikeutettuinamme translative epäoikeutetuksemme epäoikeutetuiksemme abessive epäoikeutetuttamme epäoikeutetuittamme instructive — — comitative — epäoikeutettuinemme second-person plural possessor singular plural nominative epäoikeutettunne epäoikeutettunne accusative nom. epäoikeutettunne epäoikeutettunne gen. epäoikeutettunne genitive epäoikeutettunne epäoikeutettujenne partitive epäoikeutettuanne epäoikeutettujanne inessive epäoikeutetussanne epäoikeutetuissanne elative epäoikeutetustanne epäoikeutetuistanne illative epäoikeutettuunne epäoikeutettuihinne adessive epäoikeutetullanne epäoikeutetuillanne ablative epäoikeutetultanne epäoikeutetuiltanne allative epäoikeutetullenne epäoikeutetuillenne essive epäoikeutettunanne epäoikeutettuinanne translative epäoikeutetuksenne epäoikeutetuiksenne abessive epäoikeutetuttanne epäoikeutetuittanne instructive — — comitative — epäoikeutettuinenne third-person possessor singular plural nominative epäoikeutettunsa epäoikeutettunsa accusative nom. epäoikeutettunsa epäoikeutettunsa gen. epäoikeutettunsa genitive epäoikeutettunsa epäoikeutettujensa partitive epäoikeutettuaan epäoikeutettuansa epäoikeutettujaan epäoikeutettujansa inessive epäoikeutetussaan epäoikeutetussansa epäoikeutetuissaan epäoikeutetuissansa elative epäoikeutetustaan epäoikeutetustansa epäoikeutetuistaan epäoikeutetuistansa illative epäoikeutettuunsa epäoikeutettuihinsa adessive epäoikeutetullaan epäoikeutetullansa epäoikeutetuillaan epäoikeutetuillansa ablative epäoikeutetultaan epäoikeutetultansa epäoikeutetuiltaan epäoikeutetuiltansa allative epäoikeutetulleen epäoikeutetullensa epäoikeutetuilleen epäoikeutetuillensa essive epäoikeutettunaan epäoikeutettunansa epäoikeutettuinaan epäoikeutettuinansa translative epäoikeutetukseen epäoikeutetuksensa epäoikeutetuikseen epäoikeutetuiksensa abessive epäoikeutetuttaan epäoikeutetuttansa epäoikeutetuittaan epäoikeutetuittansa instructive — — comitative — epäoikeutettuineen epäoikeutettuinensa

Further reading

• “epäoikeutettu”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02