harakoida

Finnish

Etymology

harakka +‎ -oida; through folk beliefs. May also have been inspired by haara (see haaroväli)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɑrɑkoi̯dɑˣ/, [ˈhɑ̝rɑ̝ˌko̞i̯dɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oidɑ
• Syllabification^(key): ha‧ra‧koi‧da

Verb

harakoida

1. (intransitive, chiefly of a woman) to do an anasyrma

Conjugation

Inflection of harakoida (Kotus type 68/tupakoida, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		harakoin harakoitsen	en harakoi en harakoitse	1st sing.	olen harakoinut	en ole harakoinut
2nd sing.		harakoit harakoitset	et harakoi et harakoitse	2nd sing.	olet harakoinut	et ole harakoinut
3rd sing.		harakoi harakoitsee	ei harakoi ei harakoitse	3rd sing.	on harakoinut	ei ole harakoinut
1st plur.		harakoimme harakoitsemme	emme harakoi emme harakoitse	1st plur.	olemme harakoineet	emme ole harakoineet
2nd plur.		harakoitte harakoitsette	ette harakoi ette harakoitse	2nd plur.	olette harakoineet	ette ole harakoineet
3rd plur.		harakoivat harakoitsevat	eivät harakoi eivät harakoitse	3rd plur.	ovat harakoineet	eivät ole harakoineet
passive		harakoidaan	ei harakoida	passive	on harakoitu	ei ole harakoitu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		harakoin harakoitsin	en harakoinut	1st sing.	olin harakoinut	en ollut harakoinut
2nd sing.		harakoit harakoitsit	et harakoinut	2nd sing.	olit harakoinut	et ollut harakoinut
3rd sing.		harakoi harakoitsi	ei harakoinut	3rd sing.	oli harakoinut	ei ollut harakoinut
1st plur.		harakoimme harakoitsimme	emme harakoineet	1st plur.	olimme harakoineet	emme olleet harakoineet
2nd plur.		harakoitte harakoitsitte	ette harakoineet	2nd plur.	olitte harakoineet	ette olleet harakoineet
3rd plur.		harakoivat harakoitsivat	eivät harakoineet	3rd plur.	olivat harakoineet	eivät olleet harakoineet
passive		harakoitiin	ei harakoitu	passive	oli harakoitu	ei ollut harakoitu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		harakoisin harakoitsisin	en harakoisi en harakoitsisi	1st sing.	olisin harakoinut	en olisi harakoinut
2nd sing.		harakoisit harakoitsisit	et harakoisi et harakoitsisi	2nd sing.	olisit harakoinut	et olisi harakoinut
3rd sing.		harakoisi harakoitsisi	ei harakoisi ei harakoitsisi	3rd sing.	olisi harakoinut	ei olisi harakoinut
1st plur.		harakoisimme harakoitsisimme	emme harakoisi emme harakoitsisi	1st plur.	olisimme harakoineet	emme olisi harakoineet
2nd plur.		harakoisitte harakoitsisitte	ette harakoisi ette harakoitsisi	2nd plur.	olisitte harakoineet	ette olisi harakoineet
3rd plur.		harakoisivat harakoitsisivat	eivät harakoisi eivät harakoitsisi	3rd plur.	olisivat harakoineet	eivät olisi harakoineet
passive		harakoitaisiin	ei harakoitaisi	passive	olisi harakoitu	ei olisi harakoitu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		harakoi harakoitse	älä harakoi älä harakoitse	2nd sing.	—	—
3rd sing.		harakoikoon	älköön harakoiko	3rd sing.	olkoon harakoinut	älköön olko harakoinut
1st plur.		harakoikaamme	älkäämme harakoiko	1st plur.	—	—
2nd plur.		harakoikaa	älkää harakoiko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		harakoikoot	älkööt harakoiko	3rd plur.	olkoot harakoineet	älkööt olko harakoineet
passive		harakoitakoon	älköön harakoitako	passive	olkoon harakoitu	älköön olko harakoitu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		harakoinen	en harakoine	1st sing.	lienen harakoinut	en liene harakoinut
2nd sing.		harakoinet	et harakoine	2nd sing.	lienet harakoinut	et liene harakoinut
3rd sing.		harakoinee	ei harakoine	3rd sing.	lienee harakoinut	ei liene harakoinut
1st plur.		harakoinemme	emme harakoine	1st plur.	lienemme harakoineet	emme liene harakoineet
2nd plur.		harakoinette	ette harakoine	2nd plur.	lienette harakoineet	ette liene harakoineet
3rd plur.		harakoinevat	eivät harakoine	3rd plur.	lienevät harakoineet	eivät liene harakoineet
passive		harakoitaneen	ei harakoitane	passive	lienee harakoitu	ei liene harakoitu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		harakoida		present	harakoiva harakoitseva	harakoitava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st harakoidakseni harakoidaksemme 2nd harakoidaksesi harakoidaksenne 3rd harakoidakseen harakoidaksensa		past	harakoinut	harakoitu
2nd	inessive2	harakoidessa	harakoitaessa	agent3	harakoima harakoitsema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st harakoidessani harakoidessamme 2nd harakoidessasi harakoidessanne 3rd harakoidessaan harakoidessansa		negative	harakoimaton harakoitsematon
	instructive	harakoiden	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	harakoimassa harakoitsemassa	—
	elative	harakoimasta harakoitsemasta	—
	illative	harakoimaan harakoitsemaan	—
	adessive	harakoimalla harakoitsemalla	—
	abessive	harakoimatta harakoitsematta	—
	instructive	harakoiman harakoitseman	harakoitaman
4th4	verbal noun	harakoiminen harakoitseminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st harakoimaisillani harakoimaisillamme 2nd harakoimaisillasi harakoimaisillanne 3rd harakoimaisillaan harakoimaisillansa Possessive forms Person sing. plur. 1st harakoitsemaisillani harakoitsemaisillamme 2nd harakoitsemaisillasi harakoitsemaisillanne 3rd harakoitsemaisillaan harakoitsemaisillansa

Derived terms

• harakoiminen
• harakointi