hullaantua

Finnish

Etymology

From hullu (“mad, crazy”).

Pronunciation

• Hyphenation: hul‧laan‧tu‧a
• Rhymes: -ɑːntuɑ
• IPA: /ˈhulːɑːntuɑˣ/

Verb

hullaantua

1. (intransitive) To infatuate.

Conjugation

Conjugation of hullaantua (type sanoa)

indicative
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	hullaannun	en hullaannu	1st sing.	olen hullaantunut	en ole hullaantunut
2nd sing.	hullaannut	et hullaannu	2nd sing.	olet hullaantunut	et ole hullaantunut
3rd sing.	hullaantuu	ei hullaannu	3rd sing.	on hullaantunut	ei ole hullaantunut
1st plur.	hullaannumme	emme hullaannu	1st plur.	olemme hullaantuneet	emme ole hullaantuneet
2nd plur.	hullaannutte	ette hullaannu	2nd plur.	olette hullaantuneet	ette ole hullaantuneet
3rd plur.	hullaantuvat	eivät hullaannu	3rd plur.	ovat hullaantuneet	eivät ole hullaantuneet
passive	hullaannutaan	ei hullaannuta	passive	on hullaannuttu	ei ole hullaannuttu
past			pluperfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	hullaannuin	en hullaantunut	1st sing.	olin hullaantunut	en ollut hullaantunut
2nd sing.	hullaannuit	et hullaantunut	2nd sing.	olit hullaantunut	et ollut hullaantunut
3rd sing.	hullaantui	ei hullaantunut	3rd sing.	oli hullaantunut	ei ollut hullaantunut
1st plur.	hullaannuimme	emme hullaantuneet	1st plur.	olimme hullaantuneet	emme olleet hullaantuneet
2nd plur.	hullaannuitte	ette hullaantuneet	2nd plur.	olitte hullaantuneet	ette olleet hullaantuneet
3rd plur.	hullaantuivat	eivät hullaantuneet	3rd plur.	olivat hullaantuneet	eivät olleet hullaantuneet
passive	hullaannuttiin	ei hullaannuttu	passive	oli hullaannuttu	ei ollut hullaannuttu
conditional
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	hullaantuisin	en hullaantuisi	1st sing.	olisin hullaantunut	en olisi hullaantunut
2nd sing.	hullaantuisit	et hullaantuisi	2nd sing.	olisit hullaantunut	et olisi hullaantunut
3rd sing.	hullaantuisi	ei hullaantuisi	3rd sing.	olisi hullaantunut	ei olisi hullaantunut
1st plur.	hullaantuisimme	emme hullaantuisi	1st plur.	olisimme hullaantuneet	emme olisi hullaantuneet
2nd plur.	hullaantuisitte	ette hullaantuisi	2nd plur.	olisitte hullaantuneet	ette olisi hullaantuneet
3rd plur.	hullaantuisivat	eivät hullaantuisi	3rd plur.	olisivat hullaantuneet	eivät olisi hullaantuneet
passive	hullaannuttaisiin	ei hullaannuttaisi	passive	olisi hullaannuttu	ei olisi hullaannuttu
imperative
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	–	–	1st sing.	–	–
2nd sing.	hullaannu	älä hullaannu	2nd sing.	ole hullaantunut	älä ole hullaantunut
3rd sing.	hullaantukoon	älköön hullaantuko	3rd sing.	olkoon hullaantunut	älköön olko hullaantunut
1st plur.	hullaantukaamme	älkäämme hullaantuko	1st plur.	olkaamme hullaantuneet	älkäämme olko hullaantuneet
2nd plur.	hullaantukaa	älkää hullaantuko	2nd plur.	olkaa hullaantuneet	älkää olko hullaantuneet
3rd plur.	hullaantukoot	älkööt hullaantuko	3rd plur.	olkoot hullaantuneet	älkööt olko hullaantuneet
passive	hullaannuttakoon	älköön hullaannuttako	passive	olkoon hullaannuttu	älköön olko hullaannuttu
potential
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	hullaantunen	en hullaantune	1st sing.	lienen hullaantunut	en liene hullaantunut
2nd sing.	hullaantunet	et hullaantune	2nd sing.	lienet hullaantunut	et liene hullaantunut
3rd sing.	hullaantunee	ei hullaantune	3rd sing.	lienee hullaantunut	ei liene hullaantunut
1st plur.	hullaantunemme	emme hullaantune	1st plur.	lienemme hullaantuneet	emme liene hullaantuneet
2nd plur.	hullaantunette	ette hullaantune	2nd plur.	lienette hullaantuneet	ette liene hullaantuneet
3rd plur.	hullaantunevat	eivät hullaantune	3rd plur.	lienevät hullaantuneet	eivät liene hullaantuneet
passive	hullaannuttaneen	ei hullaannuttane	passive	lienee hullaannuttu	ei liene hullaannuttu

Nominal forms
infinitive				participle
		active	passive		active	passive
I		hullaantua		present	hullaantuva	hullaannuttava
long I		hullaantuakseen 2		past	hullaantunut	hullaannuttu
II	inessive	hullaantuessa 1	hullaannuttaessa	agent	hullaantuma1, 3
	instructive	hullaantuen	–	negative	hullaantumaton
III	inessive	hullaantumassa	–	1) Usually with a possessive suffix. 2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural. 3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.
	elative	hullaantumasta	–
	illative	hullaantumaan	–
	adessive	hullaantumalla	–
	abessive	hullaantumatta	–
	instructive	hullaantuman	hullaannuttaman
IV	nominative	hullaantuminen
	partitive	hullaantumista
V		hullaantumaisillaan 2

Derived terms

• hullaannuttaa