iltapäivä

Finnish

(index il)

Etymology

Compound of ilta (“evening”) +‎ päivä (“day”).

Pronunciation

• IPA: [ˈiltɑˌpæiʋæ], X-SAMPA: ["iltA%p{iv\{]
• Hyphenation: il‧ta‧päi‧vä

Noun

period of day
Previous:	päivä
Next:	ilta

iltapäivä

1. An afternoon, roughly the period between 12 noon and 6 p.m.

Declension

Declension of iltapäivä (type koira) singular plural nominative iltapäivä iltapäivät genitive iltapäivän iltapäivien iltapäiväin1 partitive iltapäivää iltapäiviä accusative iltapäivä iltapäivän iltapäivät inessive iltapäivässä iltapäivissä elative iltapäivästä iltapäivistä illative iltapäivään iltapäiviin adessive iltapäivällä iltapäivillä ablative iltapäivältä iltapäiviltä allative iltapäivälle iltapäiville essive iltapäivänä iltapäivinä translative iltapäiväksi iltapäiviksi instructive – iltapäivin abessive iltapäivättä iltapäivittä comitative – iltapäivineen 1) Rare.