inhiminen

Finnish

Etymology

Inherited from Proto-Finnic *inhiminen.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈinhiminen/, [ˈinhiˌmine̞n]
• Rhymes: -inen
• Syllabification^(key): in‧hi‧mi‧nen

Noun

inhiminen

1. Obsolete form of ihminen (“human, person”)..
   • 1548, Mikael Agricola, transl., Se Wsi Testamenti [The New Testament], Stockholm, Pyhen Johannesen Ilmeistus (Revelation) 16:9:

     Ja Inhimiset tulit palauaxi swresta helteste

     [Ja inhimiset tulit palavaksi suuresta helteestä]

     And men were scorched with great heat

Declension

Inflection of inhiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		inhiminen	inhimiset
genitive		inhimisen	inhimisten inhimisien
partitive		inhimistä	inhimisiä
illative		inhimiseen	inhimisiin
		singular	plural
nominative		inhiminen	inhimiset
accusative	nom.	inhiminen	inhimiset
	gen.	inhimisen
genitive		inhimisen	inhimisten inhimisien
partitive		inhimistä	inhimisiä
inessive		inhimisessä	inhimisissä
elative		inhimisestä	inhimisistä
illative		inhimiseen	inhimisiin
adessive		inhimisellä	inhimisillä
ablative		inhimiseltä	inhimisiltä
allative		inhimiselle	inhimisille
essive		inhimisenä	inhimisinä
translative		inhimiseksi	inhimisiksi
abessive		inhimisettä	inhimisittä
instructive		—	inhimisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of inhiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative inhimiseni inhimiseni accusative nom. inhimiseni inhimiseni gen. inhimiseni genitive inhimiseni inhimisteni inhimisieni partitive inhimistäni inhimisiäni inessive inhimisessäni inhimisissäni elative inhimisestäni inhimisistäni illative inhimiseeni inhimisiini adessive inhimiselläni inhimisilläni ablative inhimiseltäni inhimisiltäni allative inhimiselleni inhimisilleni essive inhimisenäni inhimisinäni translative inhimisekseni inhimisikseni abessive inhimisettäni inhimisittäni instructive — — comitative — inhimisineni second-person singular possessor singular plural nominative inhimisesi inhimisesi accusative nom. inhimisesi inhimisesi gen. inhimisesi genitive inhimisesi inhimistesi inhimisiesi partitive inhimistäsi inhimisiäsi inessive inhimisessäsi inhimisissäsi elative inhimisestäsi inhimisistäsi illative inhimiseesi inhimisiisi adessive inhimiselläsi inhimisilläsi ablative inhimiseltäsi inhimisiltäsi allative inhimisellesi inhimisillesi essive inhimisenäsi inhimisinäsi translative inhimiseksesi inhimisiksesi abessive inhimisettäsi inhimisittäsi instructive — — comitative — inhimisinesi first-person plural possessor singular plural nominative inhimisemme inhimisemme accusative nom. inhimisemme inhimisemme gen. inhimisemme genitive inhimisemme inhimistemme inhimisiemme partitive inhimistämme inhimisiämme inessive inhimisessämme inhimisissämme elative inhimisestämme inhimisistämme illative inhimiseemme inhimisiimme adessive inhimisellämme inhimisillämme ablative inhimiseltämme inhimisiltämme allative inhimisellemme inhimisillemme essive inhimisenämme inhimisinämme translative inhimiseksemme inhimisiksemme abessive inhimisettämme inhimisittämme instructive — — comitative — inhimisinemme second-person plural possessor singular plural nominative inhimisenne inhimisenne accusative nom. inhimisenne inhimisenne gen. inhimisenne genitive inhimisenne inhimistenne inhimisienne partitive inhimistänne inhimisiänne inessive inhimisessänne inhimisissänne elative inhimisestänne inhimisistänne illative inhimiseenne inhimisiinne adessive inhimisellänne inhimisillänne ablative inhimiseltänne inhimisiltänne allative inhimisellenne inhimisillenne essive inhimisenänne inhimisinänne translative inhimiseksenne inhimisiksenne abessive inhimisettänne inhimisittänne instructive — — comitative — inhimisinenne third-person possessor singular plural nominative inhimisensä inhimisensä accusative nom. inhimisensä inhimisensä gen. inhimisensä genitive inhimisensä inhimistensä inhimisiensä partitive inhimistään inhimistänsä inhimisiään inhimisiänsä inessive inhimisessään inhimisessänsä inhimisissään inhimisissänsä elative inhimisestään inhimisestänsä inhimisistään inhimisistänsä illative inhimiseensä inhimisiinsä adessive inhimisellään inhimisellänsä inhimisillään inhimisillänsä ablative inhimiseltään inhimiseltänsä inhimisiltään inhimisiltänsä allative inhimiselleen inhimisellensä inhimisilleen inhimisillensä essive inhimisenään inhimisenänsä inhimisinään inhimisinänsä translative inhimisekseen inhimiseksensä inhimisikseen inhimisiksensä abessive inhimisettään inhimisettänsä inhimisittään inhimisittänsä instructive — — comitative — inhimisineen inhimisinensä

Derived terms

• inhimillinen (“humane”)