kiivailla

Finnish

Etymology

kiivas +‎ -illa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkiːʋɑi̯lːɑˣ/, [ˈk̟iːʋɑ̝i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -iːʋɑilːɑ
• Syllabification^(key): kii‧vail‧la

Verb

kiivailla

1. (intransitive) to contend, to be zealous about

Conjugation

Inflection of kiivailla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiivailen	en kiivaile	1st sing.	olen kiivaillut	en ole kiivaillut
2nd sing.		kiivailet	et kiivaile	2nd sing.	olet kiivaillut	et ole kiivaillut
3rd sing.		kiivailee	ei kiivaile	3rd sing.	on kiivaillut	ei ole kiivaillut
1st plur.		kiivailemme	emme kiivaile	1st plur.	olemme kiivailleet	emme ole kiivailleet
2nd plur.		kiivailette	ette kiivaile	2nd plur.	olette kiivailleet	ette ole kiivailleet
3rd plur.		kiivailevat	eivät kiivaile	3rd plur.	ovat kiivailleet	eivät ole kiivailleet
passive		kiivaillaan	ei kiivailla	passive	on kiivailtu	ei ole kiivailtu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiivailin	en kiivaillut	1st sing.	olin kiivaillut	en ollut kiivaillut
2nd sing.		kiivailit	et kiivaillut	2nd sing.	olit kiivaillut	et ollut kiivaillut
3rd sing.		kiivaili	ei kiivaillut	3rd sing.	oli kiivaillut	ei ollut kiivaillut
1st plur.		kiivailimme	emme kiivailleet	1st plur.	olimme kiivailleet	emme olleet kiivailleet
2nd plur.		kiivailitte	ette kiivailleet	2nd plur.	olitte kiivailleet	ette olleet kiivailleet
3rd plur.		kiivailivat	eivät kiivailleet	3rd plur.	olivat kiivailleet	eivät olleet kiivailleet
passive		kiivailtiin	ei kiivailtu	passive	oli kiivailtu	ei ollut kiivailtu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiivailisin	en kiivailisi	1st sing.	olisin kiivaillut	en olisi kiivaillut
2nd sing.		kiivailisit	et kiivailisi	2nd sing.	olisit kiivaillut	et olisi kiivaillut
3rd sing.		kiivailisi	ei kiivailisi	3rd sing.	olisi kiivaillut	ei olisi kiivaillut
1st plur.		kiivailisimme	emme kiivailisi	1st plur.	olisimme kiivailleet	emme olisi kiivailleet
2nd plur.		kiivailisitte	ette kiivailisi	2nd plur.	olisitte kiivailleet	ette olisi kiivailleet
3rd plur.		kiivailisivat	eivät kiivailisi	3rd plur.	olisivat kiivailleet	eivät olisi kiivailleet
passive		kiivailtaisiin	ei kiivailtaisi	passive	olisi kiivailtu	ei olisi kiivailtu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kiivaile	älä kiivaile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kiivailkoon	älköön kiivailko	3rd sing.	olkoon kiivaillut	älköön olko kiivaillut
1st plur.		kiivailkaamme	älkäämme kiivailko	1st plur.	—	—
2nd plur.		kiivailkaa	älkää kiivailko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kiivailkoot	älkööt kiivailko	3rd plur.	olkoot kiivailleet	älkööt olko kiivailleet
passive		kiivailtakoon	älköön kiivailtako	passive	olkoon kiivailtu	älköön olko kiivailtu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiivaillen	en kiivaille	1st sing.	lienen kiivaillut	en liene kiivaillut
2nd sing.		kiivaillet	et kiivaille	2nd sing.	lienet kiivaillut	et liene kiivaillut
3rd sing.		kiivaillee	ei kiivaille	3rd sing.	lienee kiivaillut	ei liene kiivaillut
1st plur.		kiivaillemme	emme kiivaille	1st plur.	lienemme kiivailleet	emme liene kiivailleet
2nd plur.		kiivaillette	ette kiivaille	2nd plur.	lienette kiivailleet	ette liene kiivailleet
3rd plur.		kiivaillevat	eivät kiivaille	3rd plur.	lienevät kiivailleet	eivät liene kiivailleet
passive		kiivailtaneen	ei kiivailtane	passive	lienee kiivailtu	ei liene kiivailtu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kiivailla		present	kiivaileva	kiivailtava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kiivaillakseni kiivaillaksemme 2nd kiivaillaksesi kiivaillaksenne 3rd kiivaillakseen kiivaillaksensa		past	kiivaillut	kiivailtu
2nd	inessive2	kiivaillessa	kiivailtaessa	agent3	kiivailema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kiivaillessani kiivaillessamme 2nd kiivaillessasi kiivaillessanne 3rd kiivaillessaan kiivaillessansa		negative	kiivailematon
	instructive	kiivaillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	kiivailemassa	—
	elative	kiivailemasta	—
	illative	kiivailemaan	—
	adessive	kiivailemalla	—
	abessive	kiivailematta	—
	instructive	kiivaileman	kiivailtaman
4th4	verbal noun	kiivaileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kiivailemaisillani kiivailemaisillamme 2nd kiivailemaisillasi kiivailemaisillanne 3rd kiivailemaisillaan kiivailemaisillansa

Derived terms

• kiivailija
• kiivailu

 

Further reading

• “kiivailla”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02