kuuluviin

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkuːluʋiːn/, [ˈkuːluʋiːn]
• Rhymes: -uːluʋiːn
• Syllabification^(key): kuu‧lu‧viin

Adverb

kuuluviin

1. heard, audible, audibly (into the state of being audible or capable of being heard)

   Synonym: kuuluville

Inflection

→○	illative	kuuluviin
○	inessive	kuuluvissa
○→	elative	kuuluvista

Participle

kuuluviin

1. illative plural of kuuluva

Further reading

• “kuuluviin”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02