marjakönkörä

Ingrian

Etymology

From marja (“berry”) +‎ könkörä (“hillock”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmætæsˌkøŋkøræ/, [ˈmætæs̠ˌkø̞ŋkø̞̆r]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmætæsˌkøŋkøræ/, [ˈmæd̥æʃˌkø̞ŋɡ̊ø̞ræ]
• Rhymes: -øŋkør, -øŋkøræ

Noun

marjakönkörä

1. hillock on which berries grow

Declension

Declension of marjakönkörä (type 3/koira, no gradation)
	singular	plural
nominative	marjakönkörä	marjakönkörät
genitive	marjakönkörän	marjakönköriin
partitive	marjakönkörää	marjakönköriä
illative	marjakönkörää	marjakönkörii
inessive	marjakönkörääs	marjakönköriis
elative	marjakönköräst	marjakönkörist
allative	marjakönkörälle	marjakönkörille
adessive	marjakönkörääl	marjakönköriil
ablative	marjakönkörält	marjakönkörilt
translative	marjakönköräks	marjakönköriks
essive	marjakönkörännä, marjakönkörään	marjakönkörinnä, marjakönköriin
exessive1)	marjakönköränt	marjakönkörint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 297