marjukkain

Ingrian

Etymology

From marja (“berry”) +‎ -kkain.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmɑrjukːɑi̯ne/, [ˈmɑrjŭkːəi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmɑrjukːɑi̯n/, [ˈmɑrjukːɑi̯n]
• Rhymes: -ɑrjukːɑi̯n
• Hyphenation: mar‧juk‧kain

Noun

marjukkain

1. Diminutive of marja

Declension

Declension of marjukkain (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	marjukkain	marjukkaiset
genitive	marjukkaisen	marjukkaisiin
partitive	marjukkaista, marjukkaist	marjukkaisia
illative	marjukkaisee	marjukkaisii
inessive	marjukkaisees	marjukkaisiis
elative	marjukkaisest	marjukkaisist
allative	marjukkaiselle	marjukkaisille
adessive	marjukkaiseel	marjukkaisiil
ablative	marjukkaiselt	marjukkaisilt
translative	marjukkaiseks	marjukkaisiks
essive	marjukkaisenna, marjukkaiseen	marjukkaisinna, marjukkaisiin
exessive1)	marjukkaisent	marjukkaisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Soikkola declension of marjukkain (type 1/kärpäin, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	marjukkain	marjukkaiset, marjukkaist
genitive	marjukkaisen	marjukkaisiin
partitive	marjukaista, marjukaist	marjukkaisia
illative	marjukkaisee	marjukkaisii
inessive	marjukkaisees	marjukkaisiis
elative	marjukkaiseest	marjukkaisiist
allative	marjukkaiselle	marjukkaisille
adessive	marjukkaiseel	marjukkaisiil
ablative	marjukkaiseelt	marjukkaisiilt
translative	marjukkaiseeks	marjukkaisiiks
essive	marjukkaiseen	marjukkaisiin
exessive1)	marjukkaiseent	marjukkaisiint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 297