resignoitua

Finnish

Etymology

Latin resignō +‎ -oitua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈresiɡnoi̯tuɑˣ/, [ˈre̞s̠iɡˌno̞i̯t̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oituɑ
• Syllabification^(key): re‧sig‧noi‧tu‧a

Verb

resignoitua

1. (intransitive) to resign (give up passively)

Conjugation

Inflection of resignoitua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		resignoidun	en resignoidu	1st sing.	olen resignoitunut	en ole resignoitunut
2nd sing.		resignoidut	et resignoidu	2nd sing.	olet resignoitunut	et ole resignoitunut
3rd sing.		resignoituu	ei resignoidu	3rd sing.	on resignoitunut	ei ole resignoitunut
1st plur.		resignoidumme	emme resignoidu	1st plur.	olemme resignoituneet	emme ole resignoituneet
2nd plur.		resignoidutte	ette resignoidu	2nd plur.	olette resignoituneet	ette ole resignoituneet
3rd plur.		resignoituvat	eivät resignoidu	3rd plur.	ovat resignoituneet	eivät ole resignoituneet
passive		resignoidutaan	ei resignoiduta	passive	on resignoiduttu	ei ole resignoiduttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		resignoiduin	en resignoitunut	1st sing.	olin resignoitunut	en ollut resignoitunut
2nd sing.		resignoiduit	et resignoitunut	2nd sing.	olit resignoitunut	et ollut resignoitunut
3rd sing.		resignoitui	ei resignoitunut	3rd sing.	oli resignoitunut	ei ollut resignoitunut
1st plur.		resignoiduimme	emme resignoituneet	1st plur.	olimme resignoituneet	emme olleet resignoituneet
2nd plur.		resignoiduitte	ette resignoituneet	2nd plur.	olitte resignoituneet	ette olleet resignoituneet
3rd plur.		resignoituivat	eivät resignoituneet	3rd plur.	olivat resignoituneet	eivät olleet resignoituneet
passive		resignoiduttiin	ei resignoiduttu	passive	oli resignoiduttu	ei ollut resignoiduttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		resignoituisin	en resignoituisi	1st sing.	olisin resignoitunut	en olisi resignoitunut
2nd sing.		resignoituisit	et resignoituisi	2nd sing.	olisit resignoitunut	et olisi resignoitunut
3rd sing.		resignoituisi	ei resignoituisi	3rd sing.	olisi resignoitunut	ei olisi resignoitunut
1st plur.		resignoituisimme	emme resignoituisi	1st plur.	olisimme resignoituneet	emme olisi resignoituneet
2nd plur.		resignoituisitte	ette resignoituisi	2nd plur.	olisitte resignoituneet	ette olisi resignoituneet
3rd plur.		resignoituisivat	eivät resignoituisi	3rd plur.	olisivat resignoituneet	eivät olisi resignoituneet
passive		resignoiduttaisiin	ei resignoiduttaisi	passive	olisi resignoiduttu	ei olisi resignoiduttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		resignoidu	älä resignoidu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		resignoitukoon	älköön resignoituko	3rd sing.	olkoon resignoitunut	älköön olko resignoitunut
1st plur.		resignoitukaamme	älkäämme resignoituko	1st plur.	—	—
2nd plur.		resignoitukaa	älkää resignoituko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		resignoitukoot	älkööt resignoituko	3rd plur.	olkoot resignoituneet	älkööt olko resignoituneet
passive		resignoiduttakoon	älköön resignoiduttako	passive	olkoon resignoiduttu	älköön olko resignoiduttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		resignoitunen	en resignoitune	1st sing.	lienen resignoitunut	en liene resignoitunut
2nd sing.		resignoitunet	et resignoitune	2nd sing.	lienet resignoitunut	et liene resignoitunut
3rd sing.		resignoitunee	ei resignoitune	3rd sing.	lienee resignoitunut	ei liene resignoitunut
1st plur.		resignoitunemme	emme resignoitune	1st plur.	lienemme resignoituneet	emme liene resignoituneet
2nd plur.		resignoitunette	ette resignoitune	2nd plur.	lienette resignoituneet	ette liene resignoituneet
3rd plur.		resignoitunevat	eivät resignoitune	3rd plur.	lienevät resignoituneet	eivät liene resignoituneet
passive		resignoiduttaneen	ei resignoiduttane	passive	lienee resignoiduttu	ei liene resignoiduttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		resignoitua		present	resignoituva	resignoiduttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st resignoituakseni resignoituaksemme 2nd resignoituaksesi resignoituaksenne 3rd resignoituakseen resignoituaksensa		past	resignoitunut	resignoiduttu
2nd	inessive2	resignoituessa	resignoiduttaessa	agent3	resignoituma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st resignoituessani resignoituessamme 2nd resignoituessasi resignoituessanne 3rd resignoituessaan resignoituessansa		negative	resignoitumaton
	instructive	resignoituen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	resignoitumassa	—
	elative	resignoitumasta	—
	illative	resignoitumaan	—
	adessive	resignoitumalla	—
	abessive	resignoitumatta	—
	instructive	resignoituman	resignoiduttaman
4th4	verbal noun	resignoituminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st resignoitumaisillani resignoitumaisillamme 2nd resignoitumaisillasi resignoitumaisillanne 3rd resignoitumaisillaan resignoitumaisillansa

Further reading

• “resignoitua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03