riekkua

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Probably sound-symbolic.[1] The theory of a Germanic origin (such as a borrowing from Proto-Germanic *skrīkijaną) is unlikely.[2] Alternatively, if the sense "to scream" is original, possibly a borrowing from Proto-Samic *reakōtēk (for the phonology, compare Lieksa), with later influence from riehua.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈrie̯kːuɑˣ/, [ˈrie̞̯kːuɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -iekːuɑ
  • Syllabification(key): riek‧ku‧a

Verb[edit]

riekkua

  1. (intransitive) to rampage

Conjugation[edit]

Inflection of riekkua (Kotus type 52*A/sanoa, kk-k gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. riekun en rieku 1st sing. olen riekkunut en ole riekkunut
2nd sing. riekut et rieku 2nd sing. olet riekkunut et ole riekkunut
3rd sing. riekkuu ei rieku 3rd sing. on riekkunut ei ole riekkunut
1st plur. riekumme emme rieku 1st plur. olemme riekkuneet emme ole riekkuneet
2nd plur. riekutte ette rieku 2nd plur. olette riekkuneet ette ole riekkuneet
3rd plur. riekkuvat eivät rieku 3rd plur. ovat riekkuneet eivät ole riekkuneet
passive riekutaan ei riekuta passive on riekuttu ei ole riekuttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. riekuin en riekkunut 1st sing. olin riekkunut en ollut riekkunut
2nd sing. riekuit et riekkunut 2nd sing. olit riekkunut et ollut riekkunut
3rd sing. riekkui ei riekkunut 3rd sing. oli riekkunut ei ollut riekkunut
1st plur. riekuimme emme riekkuneet 1st plur. olimme riekkuneet emme olleet riekkuneet
2nd plur. riekuitte ette riekkuneet 2nd plur. olitte riekkuneet ette olleet riekkuneet
3rd plur. riekkuivat eivät riekkuneet 3rd plur. olivat riekkuneet eivät olleet riekkuneet
passive riekuttiin ei riekuttu passive oli riekuttu ei ollut riekuttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. riekkuisin en riekkuisi 1st sing. olisin riekkunut en olisi riekkunut
2nd sing. riekkuisit et riekkuisi 2nd sing. olisit riekkunut et olisi riekkunut
3rd sing. riekkuisi ei riekkuisi 3rd sing. olisi riekkunut ei olisi riekkunut
1st plur. riekkuisimme emme riekkuisi 1st plur. olisimme riekkuneet emme olisi riekkuneet
2nd plur. riekkuisitte ette riekkuisi 2nd plur. olisitte riekkuneet ette olisi riekkuneet
3rd plur. riekkuisivat eivät riekkuisi 3rd plur. olisivat riekkuneet eivät olisi riekkuneet
passive riekuttaisiin ei riekuttaisi passive olisi riekuttu ei olisi riekuttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. rieku älä rieku 2nd sing. — —
3rd sing. riekkukoon älköön riekkuko 3rd sing. olkoon riekkunut älköön olko riekkunut
1st plur. riekkukaamme älkäämme riekkuko 1st plur. — —
2nd plur. riekkukaa älkää riekkuko 2nd plur. — —
3rd plur. riekkukoot älkööt riekkuko 3rd plur. olkoot riekkuneet älkööt olko riekkuneet
passive riekuttakoon älköön riekuttako passive olkoon riekuttu älköön olko riekuttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. riekkunen en riekkune 1st sing. lienen riekkunut en liene riekkunut
2nd sing. riekkunet et riekkune 2nd sing. lienet riekkunut et liene riekkunut
3rd sing. riekkunee ei riekkune 3rd sing. lienee riekkunut ei liene riekkunut
1st plur. riekkunemme emme riekkune 1st plur. lienemme riekkuneet emme liene riekkuneet
2nd plur. riekkunette ette riekkune 2nd plur. lienette riekkuneet ette liene riekkuneet
3rd plur. riekkunevat eivät riekkune 3rd plur. lienevät riekkuneet eivät liene riekkuneet
passive riekuttaneen ei riekuttane passive lienee riekuttu ei liene riekuttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st riekkua present riekkuva riekuttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st riekkuakseni riekkuaksemme
2nd riekkuaksesi riekkuaksenne
3rd riekkuakseen
riekkuaksensa
past riekkunut riekuttu
2nd inessive2 riekkuessa riekuttaessa agent3 riekkuma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st riekkuessani riekkuessamme
2nd riekkuessasi riekkuessanne
3rd riekkuessaan
riekkuessansa
negative riekkumaton
instructive riekkuen — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive riekkumassa —
elative riekkumasta —
illative riekkumaan —
adessive riekkumalla —
abessive riekkumatta —
instructive riekkuman riekuttaman
4th4 verbal noun riekkuminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st riekkumaisillani riekkumaisillamme
2nd riekkumaisillasi riekkumaisillanne
3rd riekkumaisillaan
riekkumaisillansa

Derived terms[edit]

References[edit]

  1. ^ Itkonen, Erkki, Kulonen, Ulla-Maija, editors (1992–2000), Suomen sanojen alkuperä [The origin of Finnish words]‎[1] (in Finnish) (online version; note: also includes other etymological sources), Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN
  2. ^ Kylstra, A.D.; Hahmo, Sirkka-Liisa; Hofstra, Tette; Nikkilä, Otto. 1991–2012. Lexikon der älteren germanischen Lehnwörter in den ostseefinnischen Sprachen. Amsterdam: Rodopi.

Further reading[edit]

Anagrams[edit]

Retrieved from "https://en.wiktionary.org/w/index.php?title=riekkua&oldid=78816257"