ruhjoontua

Finnish

Etymology

ruhjoa +‎ -ontua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈruhjoːntuɑˣ/, [ˈruxjo̞ːn̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): ruh‧joon‧tu‧a

Verb

ruhjoontua

1. Alternative form of ruhjoutua

Conjugation

Inflection of ruhjoontua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ruhjoonnun	en ruhjoonnu	1st sing.	olen ruhjoontunut	en ole ruhjoontunut
2nd sing.		ruhjoonnut	et ruhjoonnu	2nd sing.	olet ruhjoontunut	et ole ruhjoontunut
3rd sing.		ruhjoontuu	ei ruhjoonnu	3rd sing.	on ruhjoontunut	ei ole ruhjoontunut
1st plur.		ruhjoonnumme	emme ruhjoonnu	1st plur.	olemme ruhjoontuneet	emme ole ruhjoontuneet
2nd plur.		ruhjoonnutte	ette ruhjoonnu	2nd plur.	olette ruhjoontuneet	ette ole ruhjoontuneet
3rd plur.		ruhjoontuvat	eivät ruhjoonnu	3rd plur.	ovat ruhjoontuneet	eivät ole ruhjoontuneet
passive		ruhjoonnutaan	ei ruhjoonnuta	passive	on ruhjoonnuttu	ei ole ruhjoonnuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ruhjoonnuin	en ruhjoontunut	1st sing.	olin ruhjoontunut	en ollut ruhjoontunut
2nd sing.		ruhjoonnuit	et ruhjoontunut	2nd sing.	olit ruhjoontunut	et ollut ruhjoontunut
3rd sing.		ruhjoontui	ei ruhjoontunut	3rd sing.	oli ruhjoontunut	ei ollut ruhjoontunut
1st plur.		ruhjoonnuimme	emme ruhjoontuneet	1st plur.	olimme ruhjoontuneet	emme olleet ruhjoontuneet
2nd plur.		ruhjoonnuitte	ette ruhjoontuneet	2nd plur.	olitte ruhjoontuneet	ette olleet ruhjoontuneet
3rd plur.		ruhjoontuivat	eivät ruhjoontuneet	3rd plur.	olivat ruhjoontuneet	eivät olleet ruhjoontuneet
passive		ruhjoonnuttiin	ei ruhjoonnuttu	passive	oli ruhjoonnuttu	ei ollut ruhjoonnuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ruhjoontuisin	en ruhjoontuisi	1st sing.	olisin ruhjoontunut	en olisi ruhjoontunut
2nd sing.		ruhjoontuisit	et ruhjoontuisi	2nd sing.	olisit ruhjoontunut	et olisi ruhjoontunut
3rd sing.		ruhjoontuisi	ei ruhjoontuisi	3rd sing.	olisi ruhjoontunut	ei olisi ruhjoontunut
1st plur.		ruhjoontuisimme	emme ruhjoontuisi	1st plur.	olisimme ruhjoontuneet	emme olisi ruhjoontuneet
2nd plur.		ruhjoontuisitte	ette ruhjoontuisi	2nd plur.	olisitte ruhjoontuneet	ette olisi ruhjoontuneet
3rd plur.		ruhjoontuisivat	eivät ruhjoontuisi	3rd plur.	olisivat ruhjoontuneet	eivät olisi ruhjoontuneet
passive		ruhjoonnuttaisiin	ei ruhjoonnuttaisi	passive	olisi ruhjoonnuttu	ei olisi ruhjoonnuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		ruhjoonnu	älä ruhjoonnu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		ruhjoontukoon	älköön ruhjoontuko	3rd sing.	olkoon ruhjoontunut	älköön olko ruhjoontunut
1st plur.		ruhjoontukaamme	älkäämme ruhjoontuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		ruhjoontukaa	älkää ruhjoontuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		ruhjoontukoot	älkööt ruhjoontuko	3rd plur.	olkoot ruhjoontuneet	älkööt olko ruhjoontuneet
passive		ruhjoonnuttakoon	älköön ruhjoonnuttako	passive	olkoon ruhjoonnuttu	älköön olko ruhjoonnuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ruhjoontunen	en ruhjoontune	1st sing.	lienen ruhjoontunut	en liene ruhjoontunut
2nd sing.		ruhjoontunet	et ruhjoontune	2nd sing.	lienet ruhjoontunut	et liene ruhjoontunut
3rd sing.		ruhjoontunee	ei ruhjoontune	3rd sing.	lienee ruhjoontunut	ei liene ruhjoontunut
1st plur.		ruhjoontunemme	emme ruhjoontune	1st plur.	lienemme ruhjoontuneet	emme liene ruhjoontuneet
2nd plur.		ruhjoontunette	ette ruhjoontune	2nd plur.	lienette ruhjoontuneet	ette liene ruhjoontuneet
3rd plur.		ruhjoontunevat	eivät ruhjoontune	3rd plur.	lienevät ruhjoontuneet	eivät liene ruhjoontuneet
passive		ruhjoonnuttaneen	ei ruhjoonnuttane	passive	lienee ruhjoonnuttu	ei liene ruhjoonnuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		ruhjoontua		present	ruhjoontuva	ruhjoonnuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ruhjoontuakseni ruhjoontuaksemme 2nd ruhjoontuaksesi ruhjoontuaksenne 3rd ruhjoontuakseen ruhjoontuaksensa		past	ruhjoontunut	ruhjoonnuttu
2nd	inessive2	ruhjoontuessa	ruhjoonnuttaessa	agent3	ruhjoontuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st ruhjoontuessani ruhjoontuessamme 2nd ruhjoontuessasi ruhjoontuessanne 3rd ruhjoontuessaan ruhjoontuessansa		negative	ruhjoontumaton
	instructive	ruhjoontuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	ruhjoontumassa	—
	elative	ruhjoontumasta	—
	illative	ruhjoontumaan	—
	adessive	ruhjoontumalla	—
	abessive	ruhjoontumatta	—
	instructive	ruhjoontuman	ruhjoonnuttaman
4th4	verbal noun	ruhjoontuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ruhjoontumaisillani ruhjoontumaisillamme 2nd ruhjoontumaisillasi ruhjoontumaisillanne 3rd ruhjoontumaisillaan ruhjoontumaisillansa

Further reading

• “ruhjoontua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03