vilvoittua

Finnish

Etymology

vilvoittaa +‎ -ua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋilʋoi̯tːuɑˣ/, [ˈʋilʋo̞i̯t̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): vil‧voit‧tu‧a

Verb

vilvoittua

1. (intransitive) to be chilled or cooled off

Conjugation

Inflection of vilvoittua (Kotus type 52*C/sanoa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vilvoitun	en vilvoitu	1st sing.	olen vilvoittunut	en ole vilvoittunut
2nd sing.		vilvoitut	et vilvoitu	2nd sing.	olet vilvoittunut	et ole vilvoittunut
3rd sing.		vilvoittuu	ei vilvoitu	3rd sing.	on vilvoittunut	ei ole vilvoittunut
1st plur.		vilvoitumme	emme vilvoitu	1st plur.	olemme vilvoittuneet	emme ole vilvoittuneet
2nd plur.		vilvoitutte	ette vilvoitu	2nd plur.	olette vilvoittuneet	ette ole vilvoittuneet
3rd plur.		vilvoittuvat	eivät vilvoitu	3rd plur.	ovat vilvoittuneet	eivät ole vilvoittuneet
passive		vilvoitutaan	ei vilvoituta	passive	on vilvoituttu	ei ole vilvoituttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vilvoituin	en vilvoittunut	1st sing.	olin vilvoittunut	en ollut vilvoittunut
2nd sing.		vilvoituit	et vilvoittunut	2nd sing.	olit vilvoittunut	et ollut vilvoittunut
3rd sing.		vilvoittui	ei vilvoittunut	3rd sing.	oli vilvoittunut	ei ollut vilvoittunut
1st plur.		vilvoituimme	emme vilvoittuneet	1st plur.	olimme vilvoittuneet	emme olleet vilvoittuneet
2nd plur.		vilvoituitte	ette vilvoittuneet	2nd plur.	olitte vilvoittuneet	ette olleet vilvoittuneet
3rd plur.		vilvoittuivat	eivät vilvoittuneet	3rd plur.	olivat vilvoittuneet	eivät olleet vilvoittuneet
passive		vilvoituttiin	ei vilvoituttu	passive	oli vilvoituttu	ei ollut vilvoituttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vilvoittuisin	en vilvoittuisi	1st sing.	olisin vilvoittunut	en olisi vilvoittunut
2nd sing.		vilvoittuisit	et vilvoittuisi	2nd sing.	olisit vilvoittunut	et olisi vilvoittunut
3rd sing.		vilvoittuisi	ei vilvoittuisi	3rd sing.	olisi vilvoittunut	ei olisi vilvoittunut
1st plur.		vilvoittuisimme	emme vilvoittuisi	1st plur.	olisimme vilvoittuneet	emme olisi vilvoittuneet
2nd plur.		vilvoittuisitte	ette vilvoittuisi	2nd plur.	olisitte vilvoittuneet	ette olisi vilvoittuneet
3rd plur.		vilvoittuisivat	eivät vilvoittuisi	3rd plur.	olisivat vilvoittuneet	eivät olisi vilvoittuneet
passive		vilvoituttaisiin	ei vilvoituttaisi	passive	olisi vilvoituttu	ei olisi vilvoituttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vilvoitu	älä vilvoitu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vilvoittukoon	älköön vilvoittuko	3rd sing.	olkoon vilvoittunut	älköön olko vilvoittunut
1st plur.		vilvoittukaamme	älkäämme vilvoittuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		vilvoittukaa	älkää vilvoittuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vilvoittukoot	älkööt vilvoittuko	3rd plur.	olkoot vilvoittuneet	älkööt olko vilvoittuneet
passive		vilvoituttakoon	älköön vilvoituttako	passive	olkoon vilvoituttu	älköön olko vilvoituttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vilvoittunen	en vilvoittune	1st sing.	lienen vilvoittunut	en liene vilvoittunut
2nd sing.		vilvoittunet	et vilvoittune	2nd sing.	lienet vilvoittunut	et liene vilvoittunut
3rd sing.		vilvoittunee	ei vilvoittune	3rd sing.	lienee vilvoittunut	ei liene vilvoittunut
1st plur.		vilvoittunemme	emme vilvoittune	1st plur.	lienemme vilvoittuneet	emme liene vilvoittuneet
2nd plur.		vilvoittunette	ette vilvoittune	2nd plur.	lienette vilvoittuneet	ette liene vilvoittuneet
3rd plur.		vilvoittunevat	eivät vilvoittune	3rd plur.	lienevät vilvoittuneet	eivät liene vilvoittuneet
passive		vilvoituttaneen	ei vilvoituttane	passive	lienee vilvoituttu	ei liene vilvoituttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vilvoittua		present	vilvoittuva	vilvoituttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vilvoittuakseni vilvoittuaksemme 2nd vilvoittuaksesi vilvoittuaksenne 3rd vilvoittuakseen vilvoittuaksensa		past	vilvoittunut	vilvoituttu
2nd	inessive2	vilvoittuessa	vilvoituttaessa	agent3	vilvoittuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vilvoittuessani vilvoittuessamme 2nd vilvoittuessasi vilvoittuessanne 3rd vilvoittuessaan vilvoittuessansa		negative	vilvoittumaton
	instructive	vilvoittuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	vilvoittumassa	—
	elative	vilvoittumasta	—
	illative	vilvoittumaan	—
	adessive	vilvoittumalla	—
	abessive	vilvoittumatta	—
	instructive	vilvoittuman	vilvoituttaman
4th4	verbal noun	vilvoittuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vilvoittumaisillani vilvoittumaisillamme 2nd vilvoittumaisillasi vilvoittumaisillanne 3rd vilvoittumaisillaan vilvoittumaisillansa

Further reading

• “vilvoittua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04