ärtyneisyys

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ärtynyt +‎ -yys

Noun[edit]

ärtyneisyys

  1. The property of being ärtynyt. This entry needs a definition. Please add one, then remove {{defn}}.

Declension[edit]

Inflection of ärtyneisyys (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative ärtyneisyys ärtyneisyydet
genitive ärtyneisyyden ärtyneisyyksien
partitive ärtyneisyyttä ärtyneisyyksiä
illative ärtyneisyyteen ärtyneisyyksiin
singular plural
nominative ärtyneisyys ärtyneisyydet
accusative nom.? ärtyneisyys ärtyneisyydet
gen. ärtyneisyyden
genitive ärtyneisyyden ärtyneisyyksien
partitive ärtyneisyyttä ärtyneisyyksiä
inessive ärtyneisyydessä ärtyneisyyksissä
elative ärtyneisyydestä ärtyneisyyksistä
illative ärtyneisyyteen ärtyneisyyksiin
adessive ärtyneisyydellä ärtyneisyyksillä
ablative ärtyneisyydeltä ärtyneisyyksiltä
allative ärtyneisyydelle ärtyneisyyksille
essive ärtyneisyytenä ärtyneisyyksinä
translative ärtyneisyydeksi ärtyneisyyksiksi
instructive ärtyneisyyksin
abessive ärtyneisyydettä ärtyneisyyksittä
comitative ärtyneisyyksineen