öisin

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search
See also: oisín, Oisín, and óisín

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈøi̯sin/, [ˈø̞i̯s̠in]

Adverb[edit]

öisin

  1. in the night, at night

Adjective[edit]

öisin

  1. superlative degree of öinen

Declension[edit]

Inflection of öisin (Kotus type 36/sisin, mp-mm gradation)
nominative öisin öisimmät
genitive öisimmän öisimpien
öisinten
partitive öisintä öisimpiä
illative öisimpään öisimpiin
singular plural
nominative öisin öisimmät
accusative nom. öisin öisimmät
gen. öisimmän
genitive öisimmän öisimpien
öisinten
öisimpäinrare
partitive öisintä öisimpiä
inessive öisimmässä öisimmissä
elative öisimmästä öisimmistä
illative öisimpään öisimpiin
adessive öisimmällä öisimmillä
ablative öisimmältä öisimmiltä
allative öisimmälle öisimmille
essive öisimpänä öisimpinä
translative öisimmäksi öisimmiksi
instructive öisimmin
abessive öisimmättä öisimmittä
comitative öisimpine
Possessive forms of öisin (type sisin)
possessor singular plural
1st person öisimpäni öisimpämme
2nd person öisimpäsi öisimpänne
3rd person öisimpänsä
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

Adjective[edit]

öisin

  1. Instructive plural form of öinen.