monitieteinen

Finnish

Etymology

moni +‎ tiede +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmoniˌtie̯tei̯nen/, [ˈmo̞niˌt̪ie̞̯t̪e̞i̯ne̞n]
• Rhymes: -ieteinen
• Syllabification^(key): mo‧ni‧tie‧tei‧nen

Adjective

monitieteinen (comparative monitieteisempi, superlative monitieteisin)

1. multidisciplinary, interdisciplinary (relating to multiple areas of study)

Declension

Inflection of monitieteinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		monitieteinen	monitieteiset
genitive		monitieteisen	monitieteisten monitieteisien
partitive		monitieteistä	monitieteisiä
illative		monitieteiseen	monitieteisiin
		singular	plural
nominative		monitieteinen	monitieteiset
accusative	nom.	monitieteinen	monitieteiset
	gen.	monitieteisen
genitive		monitieteisen	monitieteisten monitieteisien
partitive		monitieteistä	monitieteisiä
inessive		monitieteisessä	monitieteisissä
elative		monitieteisestä	monitieteisistä
illative		monitieteiseen	monitieteisiin
adessive		monitieteisellä	monitieteisillä
ablative		monitieteiseltä	monitieteisiltä
allative		monitieteiselle	monitieteisille
essive		monitieteisenä	monitieteisinä
translative		monitieteiseksi	monitieteisiksi
abessive		monitieteisettä	monitieteisittä
instructive		—	monitieteisin
comitative		—	monitieteisine

Possessive forms of monitieteinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative monitieteiseni monitieteiseni accusative nom. monitieteiseni monitieteiseni gen. monitieteiseni genitive monitieteiseni monitieteisteni monitieteisieni partitive monitieteistäni monitieteisiäni inessive monitieteisessäni monitieteisissäni elative monitieteisestäni monitieteisistäni illative monitieteiseeni monitieteisiini adessive monitieteiselläni monitieteisilläni ablative monitieteiseltäni monitieteisiltäni allative monitieteiselleni monitieteisilleni essive monitieteisenäni monitieteisinäni translative monitieteisekseni monitieteisikseni abessive monitieteisettäni monitieteisittäni instructive — — comitative — monitieteisineni second-person singular possessor singular plural nominative monitieteisesi monitieteisesi accusative nom. monitieteisesi monitieteisesi gen. monitieteisesi genitive monitieteisesi monitieteistesi monitieteisiesi partitive monitieteistäsi monitieteisiäsi inessive monitieteisessäsi monitieteisissäsi elative monitieteisestäsi monitieteisistäsi illative monitieteiseesi monitieteisiisi adessive monitieteiselläsi monitieteisilläsi ablative monitieteiseltäsi monitieteisiltäsi allative monitieteisellesi monitieteisillesi essive monitieteisenäsi monitieteisinäsi translative monitieteiseksesi monitieteisiksesi abessive monitieteisettäsi monitieteisittäsi instructive — — comitative — monitieteisinesi first-person plural possessor singular plural nominative monitieteisemme monitieteisemme accusative nom. monitieteisemme monitieteisemme gen. monitieteisemme genitive monitieteisemme monitieteistemme monitieteisiemme partitive monitieteistämme monitieteisiämme inessive monitieteisessämme monitieteisissämme elative monitieteisestämme monitieteisistämme illative monitieteiseemme monitieteisiimme adessive monitieteisellämme monitieteisillämme ablative monitieteiseltämme monitieteisiltämme allative monitieteisellemme monitieteisillemme essive monitieteisenämme monitieteisinämme translative monitieteiseksemme monitieteisiksemme abessive monitieteisettämme monitieteisittämme instructive — — comitative — monitieteisinemme second-person plural possessor singular plural nominative monitieteisenne monitieteisenne accusative nom. monitieteisenne monitieteisenne gen. monitieteisenne genitive monitieteisenne monitieteistenne monitieteisienne partitive monitieteistänne monitieteisiänne inessive monitieteisessänne monitieteisissänne elative monitieteisestänne monitieteisistänne illative monitieteiseenne monitieteisiinne adessive monitieteisellänne monitieteisillänne ablative monitieteiseltänne monitieteisiltänne allative monitieteisellenne monitieteisillenne essive monitieteisenänne monitieteisinänne translative monitieteiseksenne monitieteisiksenne abessive monitieteisettänne monitieteisittänne instructive — — comitative — monitieteisinenne third-person possessor singular plural nominative monitieteisensä monitieteisensä accusative nom. monitieteisensä monitieteisensä gen. monitieteisensä genitive monitieteisensä monitieteistensä monitieteisiensä partitive monitieteistään monitieteistänsä monitieteisiään monitieteisiänsä inessive monitieteisessään monitieteisessänsä monitieteisissään monitieteisissänsä elative monitieteisestään monitieteisestänsä monitieteisistään monitieteisistänsä illative monitieteiseensä monitieteisiinsä adessive monitieteisellään monitieteisellänsä monitieteisillään monitieteisillänsä ablative monitieteiseltään monitieteiseltänsä monitieteisiltään monitieteisiltänsä allative monitieteiselleen monitieteisellensä monitieteisilleen monitieteisillensä essive monitieteisenään monitieteisenänsä monitieteisinään monitieteisinänsä translative monitieteisekseen monitieteiseksensä monitieteisikseen monitieteisiksensä abessive monitieteisettään monitieteisettänsä monitieteisittään monitieteisittänsä instructive — — comitative — monitieteisineen monitieteisinensä

Synonyms

• poikkitieteellinen
• tieteidenvälinen

Derived terms

• monitieteisesti
• monitieteisyys